STOP THE PRESS!

Avain pakoon (The Shawshank Redemption)

avain_pakoonOhjaus: Frank Darabont
Käsikirjoitus: Stephen Kingin novellin pohjalta Frank Darabont
Tuotanto: Niki Marvin
Pääosissa: Tim Robbins, Morgan Freeman, Bob Gunton, James Whitmore, William Sadler, Gil Bellows
Arvio: 5/5

he Shawshank Redemption on hienouteensa nähden jäänyt käsittämättömän vähälle huomiolle niin erinäisissä palkintojenjaoissa kuin kuluttajien mielissäkin. Osasyynä tähän lienee se, että sitä ole pyöritetty televisiossa ihan yhtä vinhalla rotaatiolla kuin useaa muuta klassikkoa. DVD:n takakannen mukaan IMDB-nettisivustolla varsinaiset elokuvaentusiastit sentään osaavat arvostaa tätä helmeä ja ovat arvottaneet sen tähtirankkauksen kakkossijalle Kummisedän jälkeen. Mutta miksei tällaisia ns. isoja elokuvia olla tehty enää aikoihin? Miksi Hollywoodissa muoto voittaa nykyään sisällön ja käsikirjoituksen sekä tunnelman kustannuksella ladataan dollareita efekteihin ja räimintään? Jokaisen tulisi nähdä Avain Pakoon.

Avain Pakoon on Stephen Kingin ei-niin-kauhistuttavaa kirjallista tuotantoa ja Frank Darabontin ohjauksena se taitaa ehkä olla paras King-filmatisointi. Hyvästä tekstistä voi ehkä tunarimpi saada huononkin elokuvan mutta Darabont on onnistunut pitämään Kingin alkuperäistekstin kunniassaan ja tuomaan siihen visionääristä syvyyttä. Tarinahan on kaunis kertomus ystävyydestä laitostumisen ja lahjonnan uhkaavassa ristipaineessa. Andy on pankkivirkailija, joka tuomitaan syyttömänä Shawshankin pahamaineiseen vankilaan. Tuomion syy on tuplamurha. Andy pullikoi mutta alistuu muurientakaiseen synkeään arkeen. Vuosien vieriessä mies ystävystyy vankilan kauppamiehen Ellis Reddingin eli Redin kanssa syvemmin kuin miehet itsekään ehkä tajuavat. Red salakuljettaa Andylle mm. Rita Hayworth-julisteen, jonka suojissa on hyvä rapsutella niinikään Rediltä ostetulla pienellä kivikirveellä seinää säpäleiksi. Siinä sivussa Andy huseeraa vankilan paperihommissa ja taitavana pankkivelhona onnistuu vieläpä huomaamatta saattamaan ketkun vankilanjohtajan käpälälautaan taloudellisista konnuuksista ja muista epämääräisyyksistä. Lopussa seisoo kiitos ja valtameri kuin vihreä jättiläispeili kimmeltää silmät turvoksiin.

Darabont, joka on ohjannut pitkiä valkokangaselokuvia hyvin harvakseltaan, ei ehkä ole maailman tunnetuimpia ohjaajia mutta yksinomaan se, että mies teki 13 vuotta sitten tällaisen filmihistorian klassikon, nostaa hänet taidelajin suurien joukkoon. Avain Pakoon on koskettava mutta onnistuu välttämään naiiviuden, kiitos lähinnä mahtavan castingin ja teknisen henkilökunnan. Vaikka kohtaukset ovat pitkiä eikä kaikilla kohdilla itseasiassa ole kokonaisuuden kannalta niin hirvittävän suurta painoarvoa, ei elokuvasta silti saattaisi poistaa yhtään mitään. Elokuvassa edetään kuin huomaamatta päälle 20 vuotta mutta niin sutjakkaasti ja suurella intohimolla se tehdään, että katsojaa ei haittaa vaikka toinen samanmoinenkin pätkä Andyn, Redin ja kumppaneiden elämää seurattaisiin. Harvemmin on vankilamiljööseen saatu istutettua sellainen määrä hyvyyttä ja sympaattisuutta kuin näihin Shawshankin luottovankeihin. Nämä tyypit saavat pääosin katsojan puolelleen empimättä. King ja Darabont todella osaavat kuvata elämässä ison virheen tehneet ihmiset ihmisinä, eivät hirviöinä. Toisin taas on laita oman valtansa sokeuttamien henkilökunnan edustajien kanssa, heillä kun ei oman edun ja sosiaalisen statuksennoston lisäksi motiivina ole mikään muu.

DVD:llä on elokuvan lisäksi muutama lyhyt dokumentti sen tekemisestä, mikä on oikeastaan 13 vuotta vanhassa elokuvassa hieman yllättävää. Iloinen plussa siis. Haastattelut ovat sinällään perushuttua mutta kun elokuva on hyvä, ajavat bonuksetkin paikkansa. Morgan Freeman ja Tim Robbins tekevät elokuvassa elämänsä roolityöt ja vaikka puhuvat päät-osuudet jäävätkin lyhyehköiksi, kuuntelee niitä silti isolla mielenkiinnolla.

Lyhyen mutta vauhdikkaan kriitikonurani aikana en ole vielä läväyttänyt viittä tähteä yhdellekään tekeleelle. Tämä siksi, koska mielestäni käsite ’täydellinen taiteellinen tekele’ on paradoksi. Voiko sellaista olla? Ei oikeastaan enää kiinnosta. 4,5 tähteä monta monituista katselua kestävälle elokuvalle, josta ei yksinkertaisesti löydy mitään moitittavaa olisi aivan liian vähän, eritoten jos moiseen syynä olisivat vain omat itsepäiset periaatteet.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by FutureFilm, 2007

Traileri: