STOP THE PRESS!

Eppu Normaali – Ratina

Taltiointi: Tampereen Ratinan stadion 6.8.2016
Levy-yhtiö: Akun Tehdastuotanto / Eppu Normaali Oy
Levy 1: 1) Asustelaulu 2) Jee Jee 3) Suomi-ilmiö 4) Tien päällä taas 5) Tahdon sut 6) Poliisi pamputtaa taas 7) James Dean (taas) 8) Pidetään ikävää 9) Mies soittaa rokkia 10) Vuonna ’85 11) Afrikka, sarvikuonojen maa 12) Ei sankariainesta 13) Kun jatsia kuunneltiin 14) Näinhän täällä käy 15) Viinaa tsat tsat tsaa 16) Joka päivä ja jokaikinen yö 17) Puhtoinen lähiöni 18) Hipit rautaa 19) Lensin matalalla 2
Levy 2: 1) Stadion Sikermä 2) Hiljaa huomiseen 3) Olin vain tuuli 4) Kun valot tulevat vastaan 5) Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset 6) Murheellisten laulujen maa 7) Pimeyden tango 8) Keskiyön cowboy 9) Baarikärpänen 10) Viihteen kuningas 11) Jackpot 12) Läpivalaistu 13) Näin kulutan aikaa
Levy 3: 1) Urheiluhullu 2) Kun olet poissa 3) Tahroja paperilla 4) Vihreän joen rannalla (kauan sitten) 5) Suolaista sadetta 6) Kitara taivas ja tähdet 7) Linnunradan laidalla 8) Voi kuinka me sinua kaivataan 9) Kaikki häipyy on vain nyt 10) Njet njet
Arvio: 4,5/5

2016 on ollut varsin massiivinen 40-vuotisjuhlavuosi Eppu Normaalille. Harvakseltaan keikkaileva yhtye on aktivoitunut suorastaan reippaasti ja aloittanut kunnolla keikkailemisen. Ympäri Suomea tehtiin useita ”täsmäiskuja” ja samaan aikaan toisaalla oli valmistumassa dokumenttielokuva yhtyeen vaiheista. Mikäpä siinä, olihan Epuilla aikoinaan sellainenkin pitkä tauko, jolloin ei syntynyt levyjä, eikä myöskään keikkailtu.  Nyt alkuperäisfanien jälkipolvikin on päässyt diggailemaan vanhempiensa suosikkia oivallisesti. Joka tapauksessa juhlavuoden tärkein keikka järjestettiin Tampereen Ratinan stadionilla. Paikalle saapui 30 000 kuuntelijaa lähes vauvoista vaareihin. Yli kolmetuntinen konsertti tarjosi 40 kappaletta ja pari encorea. Nyt se on julkaistu monessa eri muodossa: On kolmen levyn vinyyliä, cd:tä, digitaalista versiota, sekä töllöttimen ystäville myös dvd:tä ja blu-rayta. Joten massiivisesta julkaisusta on kyse, mutta onko tämä kuitenkaan sen väärti?

Konsertin käynnistää Paskahatun paluu -albumilta harvemmin kuultu kappale Asustelaulu. Martti Syrjä ja kitaristi Juha Torvinen astelevat sen aikana lavalle. Sitten päästään kunnolla asiaan, kun yhtye räväyttää ilmaan yhden alkuaikojen suurimmista hiteistään, Jee Jee. Näin saadaan sutjakkaasti käynnistettyä ns. Mikko Saarelan aikakausi, jolloin hän vastasi pitkälti kappaleiden sanoituksista. Eikä setti olisi mitään, jos ei itse Saarela pärähtäisi lavalle parin kappaleen ajaksi, joista toisen, James Dean (taas), hän itse laulaa hivenen punkahtavasti. Hittipajatson tyhjentäminen aloitetaan varmasti yhdestä yhtyeen tunnetuimmasta kappaleesta: Vuonna 85. Voin vain kuvitella, miten yleisö on suorastaan bailannut kappaleen aikana ja laulanut Martin kaartin kanssa. Ensimmäisen levyn kahdella viimeisellä raidalla, Hipit rautaa ja Lensin matalalla 2, yhtye saa taustatukea Tampereen Filharmonialta Santtu-Matias Rouvalin johdolla. Suorastaan tippa tulee linssiin, kun nämä Antti Vauramon ja Antti Parankon hienosti sovittamat tulkinnat soivat.

Toisen levyn käynnistää puolestaan reilu kymmenisen minuuttia kestävä filharmonikkojen tulkitsema Stadionsikermä, joka osoittaa sen, että näitäkin kappaleita voidaan hyvinkin sovittaa klassisen orkesterin esittämänä hyvin toimiviksi. Mukaan saapuvat myös kaksi muuta musikaalista vierasta: aiemminkin yhteyeen levyillä soittanut Eero ”Safka” Pekkonen hoitaa kosketinosuudet Murheellisten laulujen maassa ja haitarin Pimeyden tangossa. Pianistivirtuoosi Iiro Rantala ilmestyy paikalle, kun Mikko ”Pantse” Syrjä kiekaisee ilmoille tarinan baarikärpäsestä. Tämän jälkeen tuleekin sitten kolme Tie vie ja Kahdeksas ihme -levyiltä harvemmin kuultuja kappaletta: Viihteen kuningas, Jackpot ja Läpivalaistu. Kolmatta levyä voisi kutsua jo yhtyeen hittikavalkadiksi, sillä suurin osa niistä kuuluu Eppujen tunnetuimpien joukkoon. Setin käynnistää kaikkien urheilufanaatikkojen lempilaulu, Urheiluhullu. Loppua kohti mennään niin tasaisella hittivauhdilla, että heikompaa saattaisi hirvittää. Suurimman kliimaksin konsertti saa encore-osuudella ja varsinkin viimeisellä kappaleella, Njet Njet. Rantala on siinä palannut takaisin pianonsa ääreen, mutta yllätys yllätys: rumpali Aku Syrjän lisäksi toisten rumpujen taakse on istahtanut aiemmin filharmonikkoja johtanut Rouvali. Melkoinen yllätys tosiaan.

Tämä lähes kolmetuntinen konserttipläjäys on monipuolinen kattaus yhtyeen laajasta tuotannosta. Vaikka siihen sisältyy myös lähes puhkisoitettuja kappaleita, niin uudelleen sovitettuina ne kuulostavat todella tuoreilta. Mukaan on mahdutettu monia harvemmin radiossa tai livenä kuultuja kappaleita ja se on hyvä, sillä muuten Ratinasta olisi tullut pelkkä hittikokoelma konserttitaltioinnin muodossa. Saundillisesti muutenkin yhtye on hyvin pirteässä vedossa. Jokainen kappale toimii todella hyvin ja pelkän cd-version kuuntelun perusteella voi hyvin kuvitella, kuinka yleisö on mukana jammaillut. Varsinkin Martin ääni on pysynyt hyvässä kuosissa, sillä hän kuulostaa ikäisekseen erittäin nuorekkaalta. Eppu Normaali – Ratina on kerrassaan nautittavaa musiikkiviihdettä koko rahalla.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Akun Tehdas Tuotanto, 2016