STOP THE PRESS!

Night of the Living Dead

night_of_the_living_deadOhjaus: George A. Romero
Käsikirjoitus: George A. Romero, John A. Russo
Tuotanto: Karl Hardman, Russell Streiner
Pääosissa: Duane Jones, Judith O’Dea, Karl Hardman, Marilyn Eastman, Keith Wayne, Judith Ridley, Kyra Schon
Arvio: 4,5/5

Voi mua vanhaa ja raihnasta! Piti nyt sitten vielä tämäkin nähdä: sakuramiehet ovat menneet ja sutanneet George A. Romeron ohjaaman Night of the Living Deadin (1968), kauhuelokuvan eittämättömän klassikon. En tosiaan tajua tätä vanhojen mustavalkoisten elokuvien väritysvimmaa. Uutta yleisöä ja sen mukana rahaa sillä varmaan haetaan, mutta kun sakuroinnin tulokset ovat järjestään hirveätä katsottavaa, niin ei kai näitä kukaan osta. Night of the Living Deadille väritys on ollut erityisen tuhoisaa: zombiet muistuttavat aamuyöllä baarista kotiin hoippuvia känniläisiä, naamatkin samaan tyyliin ruvella, erikoistehosteet näyttävät kömpelöiltä, eikä tunnelmasta ole tietoakaan. Onneksi DVD:ltä löytyy myös se alkuperäinen versio.

Elokuvan juoni on simppeli. Venuksesta palanneen avaruusluotaimen mukanaan tuoma säteily aiheuttaa kauheita: vainajat alkavat heräillä henkiin, eivätkä nämä elävät kuolleet ole mukavaa väkeä. Ne tappavat ja syövät eläviä. Joukko erilaisia ihmisiä pakenee zombeja syrjäiseen maataloon. Armoton puolustustaistelu alkaa.

Night of the Living Deadin merkitys modernille kauhuelokuvalle on ollut valtava. Zombeja on elokuvissa esiintynyt kautta aikojen, mutta ne ovat olleet vierasta ja loittoa väkeä, jonka jokin kummallinen voodookonsti on tehnyt tahdottomiksi olioiksi (esim. eräät Jacque Tourneurin elokuvat). Romero toi elävät kuolleet kotiimme: Oliko se kaupan kassa jotenkin outo? Kuka oikeastaan on tuo tylsämieli, joka tuossa sohvalla tuijottaa TV:tä? Ja mitä se perheen murrosikäinen noin riehuu?

Romero oli myös tuomassa eksplisiittistä väkivaltaa elokuviin, vaikka goren ja splatterin määrä aikoinaan kohutussa Night of the Living Deadissa on lopultakin varsin vähäinen nykykauhuelokuviin verrattuna. Väkivallan sijasta Romero luo jännitteitä ja kauhua toisaalta zombien ja taloon linnoittautuneen ryhmän, toisaalta ryhmän jäsenten välille. Pienin viittein hän paljastaa henkilöiden taustat ja yhteiskunnalliset asemat. Minikokoinen yhteiskuntahan tässä on koolla. Reipas veto Romerolta oli valita musta mies (Duane Jones) päähenkilö Beniksi. 60-luvun lopun USA:ssa tällainen ei todellakaan ollut tavallista, varsinkin kun Ben osoittautuu koko joukon kyvykkäimmäksi. Hänen lopullinen kohtalonsa onkin sen luokan naula amerikkalaisen yhteiskunnan arkkuun, ettei pahemmasta väliä.

Yleensäkin Romero runnoo amerikkalaisen yhteiskunnan kipupisteitä oikein urakalla. Ihmisten välinen epätasa-arvo, päättäjien ja yleensäkin kaikenlaisten auktoriteettien kritisointi, tiedotusvälineiden puolueellisuus ja ydinperheen kriisi ovat eräitä Night of the Living Deadin teemoja. Erityisesti Romero osoittaa sen älyttömyyden, mikä liittyy USA:n pakkomielteiseen tapaan löytää ulkoisia vihollisia (60-luvulla kommunismi kylmine sotineen ja Vietnameineen), jotta valtion sisäiset ongelmat unohtuisivat. Ongelmat vain eivät maton alle lakaisemalla ratkea. Zombiet kulkevat keskuudessamme.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Legend Films Inc, 2005

Traileri: