STOP THE PRESS!

Julieta

Ohjaus ja käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Tuotanto: El Deseo & Agustín Almodóvar
Pääosissa: Emma Suarez, Adriana Ugarte, Dario Grandinetti, Rossy de Palma
Arvio: 3,5/5

Nykypäivän kansainvälisesti tunnetuimman espanjalaisohjaajan, Pedro Almodóvarin, 20. elokuva Julieta on Alice Munron kolmen novellin pohjalta käsikirjoitettu draama isolla D:llä. Kahdessa eri aikatasossa kulkeva elokuva alkaa nykyhetkestä, jolloin reilun viidenkympin huitteilla oleva Julieta on muuttamassa Madridista Portugaliin miesystävänsä Lorenzon kanssa.
Kaikki on jo valmista lähtöön, kunnes Julieta yllättäen törmää kadulla tyttärensä Antían lapsuudenystävään Beatriziin. Antía on hylännyt äitinsä 12 vuotta sitten jättäen tämän sydämeen musertavan tyhjyyden ja epätoivon. Jatkuvaa tuskaa välttääkseen Julieta onkin pyrkinyt kaikin keinoin poistamaan elämästään merkit tyttärensä olemassaolosta, mutta tapaaminen Beatrizin kanssa nostaa syvälle haudatut tunteet jälleen pintaan tulivuoren purkauksen kaltaisella voimalla.
Julieta hylkää Lorenzon ja jää Madridiin. Hän alkaa kirjoittaa tarinaansa muistivihkojen sivuille eräänlaiseksi selonteoksi niin Antíalle kuin itselleenkin. Siirrytään menneisyyteen, aikaan, jolloin 25-vuotias Julieta tapasi junassa Antían isän, Xoanin.

Julieta on tarina äidin ja tyttären suhteesta, rakkaudesta ja menetyksistä, mustasukkaisuudesta sekä siitä, mitä syyllisyys aiheuttaa ja miten se siirtyy sukupolvelta toiselle. Se on myös tarina surusta niin erottavana kuin yhdistävänäkin tekijänä.
Visuaalisesti Julieta on kaunis ja värikylläinen, mitä Almodóvarilta osaa odottaakin. Kahta aikatasoa kuljetetaan eteenpäin sujuvasti ja liikaa yksityiskohtiin takertumatta. Sekä vanha että nuori Julieta (Emma Suárez ja Adriana Ugarte) tekevät rooleissaan vakuuttavaa työtä, eikä moitittavaa ole muissakaan elokuvan näyttelijöissä.

Julieta on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, mutta ei kaikesta hyvästä huolimatta yllä oman Almodóvar-suosikkini ja aikoinaan kovan vaikutuksen tehneen Kaikki äidistäni -elokuvan (1999) tasolle. Julieta ei lopputekstien kadottua jää juurikaan mieleen pyörimään, mutta toimii kylläkin ansiokkaana muistutuksena Pedro Almodóvarin vaikuttavasta ja poikkeuksellisesta tyylistä toteuttaa elokuvansa.

Levyllä ei ole lisämateriaaleja.

Taru Oksanen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Future Film, 2016

Traileri: