STOP THE PRESS!

Onnen potkuja (The Pursuit of Happyness)

onnen_potkujaOhjaus: Gabriele Mucci
Käsikirjoitus: Steve Konrad
Tuotanto: Will Smith, James Lassiter, Todd Black, Jason Blumenthal, Steve Tisch
Pääosissa: Will Smith, Jaden Smith, Thandie Newton, Brian Howe
Arvio: 2,5/5

Tositarinaan perustuva Onnen potkuja on ohjaaja Gabriele Muccinon kuudes pitkä elokuva ja ensimmäinen Hollywoodissa tehty sellainen. Aiemmin mies on niittänyt mainetta Euroopassa mutta uutuus tuo miehen työn vielä isommille areenoille. Will Smith saa luvan näytellä Frank Gardneria, älykästä mutta kovin epäonnista miestä, joka juuri ja juuri saa elätettyä perheensä myymällä röntgenlaitteen silloin, toisen tällöin. Kituutus on kuitenkin liikaa vaimolle, joka lähtee etsimään onneaan muille maille vierahille. Frank jää poikansa kanssa kaksistaan asuttamaan taloa, joka kohta vuokranmaksuprobleemien seurauksena vaihtuu huoneistomotelliksi, joka kohta vaihtuu metroaseman vessaksi…Suuri varainhoitoyhtiö tarjoaa yritteliäälle ja sitkeälle Frankille työharjoittelijan vakanssia mutta kun pesti on palkaton, joutuu tämä pienperhe entistä isompaan liriin. Sakkoja kaatuu maksettavaksi, verorästit painavat ja pojan päivähoitajakin, pannahinen, penää saataviaan.

Onnen potkuja lienee kertomus sisun ja sinnikkyyden voimasta mutta kovin tympeäksi se jää. Rahaa välillä on ja välillä ei ole ja onni toisinaan pilkahtelee, toisinaan taas ei. Semmoista se on elämä. Tarvinneeko sitä kahta tuntia DVD:llä todistella? Elokuva karahtaa katajaan, koska se ei johda mihinkään. Frankin huseerausta ja yritystä poimia fyffeä seurataan lähietäisyydeltä niin myötä- kuin vastamäessäkin. Kaksi tuntia moista on liikaa. Elokuva sinkoilee kuin vuoristorata eli ilmeisesti elämän makua on ohjaaja Muccino lähtenyt tavoittelemaan vaan lähinnä suuhun jäi valjuus. Teknisesti leffa on hyvin tehty ja Smith näyttelee mukavasti. Myös hänen poikansa Jaden Smith, joka elokuvassakin esittää siis Frankin poikaa, onnistuu ja isän ja pojan yhteisissä kohtauksissa on ajoittain oikein hyvä latinki. Harmi vaan, että niitä kohtauksia on tuhottomasti liikaa.

Ihmettelemään pistää Frankin vaimon osuus. Miksi katsojille ei selitetä mikä tekee tästä hahmosta niin vastenmielisen niuhon? Masennusko vaivaa emäntää vai miksi hän ei osaa muuta kuin tiuskia, räyskiä ja hattuilla? Miten ylipäätään Frankin kaltainen kiltti, nöyrä ja oikea-asenteinen mies on päätynyt tällaisen hulluhuldan kanssa yksiin? Myös Frankin usko huomiseen on kerrassaan epätodellinen. Mies rehkii monesti turhaan ja odottaa kulman takaa kurkistavan onnen vaikka asiat vaan luisuvat yhä enemmän päin hittolaista koko ajan. Luulisi jo jonkin hajoavan mutta Frank ja poika purevat hammasta ja puskevat nöyrinä poikina eteenpäin. Tämä Frank Gardner on siis todellinen henkilö ja jos hänen elämänsä on todella tässä kuvattu yksyhteen niin aikamoinen Buddha meillä on tässä kyllä. Juuri tämä periksiantamattomuus ja sokea luotto omiin mahdollisuuksiin on tehnyt tarinasta filmaamisen arvoisen ja kyllähän siinä toki opetusta kerrakseen onkin mutta kun olisi sen suonut näkevänsä hieman paremmin paketoituna. Filmi ei nyt tällaisenaan vaan toimi.

Katsoja yksinkertaisesti väsähtää, kun ilta toisensa perään seurataan yöpaikan metsästystä tai kun ennalta on tiedossa, että kohta laskut romuttavat taas hyvin kehittyneen finanssitilanteen. Näin alkaa olla ihan yksi lysti, miten päähenkilöille lopussa käy. Tosin jos loppuun olisikin saatu mahdutettua yllätys, eli se ratkaisu mitä katsoja ei alitajuisesti tiedä olevan tulossa, olisi se pelastanut kenties paljon mutta toisaalta kun tositapahtumaa on lähdetty dramatisoimaan, niin onhan sitä tosiasioissa pitäydyttävä. Kai. Selvää on myös koko ajan, että kun se kärttyisä akka on onneksi saatu häädettyä kuvioista huitsiin, niin eihän näiden kahden sankarin rakkaudentäyteistä unionia pysäytä mikään. Mukana olisi voitu ympätä enemmän kohtauksia, jossa Frank suorasanaisesti antaa elämänohjeita pojalleen, sillä se tuo Frankiakin lähemmäksi katsojaa. Nyt vaan juostaan koko ajan. Päin sitä kuuluisaa harmaata kiveä. Ahistaa.

Bonareissa lyhyitä pätkiä elokuvan tekemisestä, kiintoisimpina osuuksinaan jutut Rubikin kuutiosta ja lapsinäyttelijä Jaden Smithistä. Ainakin ne kannattaa katsoa vaikka muuten extroissa keskitytäänkin työryhmän kollegiaaliseen kehumiseen ja kerrotaan vähän myös oikeasta Frank Gardnerista ja käsikirjoittaja Konradista.

Renek for Smackthejack.net

Photos copyright by Columbia Pictures, 2006

Traileri: