STOP THE PRESS!

Homicide – Pelon kadut – 2. tuotantokausi (Homicide: Life on the Street 2)

homicide_2Ohjaus: Barry Levinson, Martin Campbell, Nick Gomez, Alan Taylor
Käsikirjoitus: Tom Fontana, David Simon, James Yoshimura, Paul Attanasio
Tuotanto: Tom Fontana, Barry Levinson
Pääosissa: Yaphet Kotto, Ned Beatty, Edie Falco, Julianna Margulies, Benjamin Bratt, Daniel Baldwin
Arvio: 4/5

Homicide – Pelon kadut oli 90-luvulla täysin uudenlainen poliisisarja, joka hillstreetblueseihin tottuneelta katsojalta veti jauhot suuhun. Nämä baltimorelaiset henkirikoskytät ovat kovia jannuja, jotka puhuvat paljon mutta eivät räiski pyssyllään suinpäin. Sarja sijoittuu siis em. marylandilaiseen kaupunkiin, joka jo sinällään on piristävää. Piristävää on myös sarjan tekotapa, joka säilyy kautta jaksojen, vaikka ohjaajia on ollut useita.

Tottumattomalle Homicide ei ole helppo pala. Siihen on alussa todella vaikea päästä kiinni. Hahmot puhua pölöttävät tauotta ja kunnolliset henkilöesittelyt jäävät retuperälle. No, sarjassa on päätetty esitellä henkilöt pitkän kaavan mukaan ja tekemisen kautta ja ennen pitkää heistä jokaiseen huomaakin kiintyneensä. Homicide on siitä merkillinen sarja, että vaikka näennäisesti koko ajan toimitaan, on varsinainen meininki kuitenkin hidastempoista. Tällä kakkoskaudella päästään kuitenkin asiaan paljon nopeammin kuin ykköstuotantokaudella, koska henkilöiden esittelyyn ei mene aikaa ja katsojille on muutenkin tarjottava tutuksi käyneisiin kuvioihin muutosta. Homma on siis jäntevöitynyt entisestään ja hyvä niin.

Kuten todettua, sarjassa puhutaan paljon. Todella paljon. Nämä jampat ratkovat rikoksia realistisesti ja jättävät räiskimiset vähemmän älykkäille poliisisarjoille,kuten jokin esittelykin kertoo. Kyllähän tässä vankasti on realismia takana. Pyssyt jätetään suosiolla vyölle eikä väkivaltaa ole sarjassa juuri nimeksikään. Mutta harmaiden aivosolujen vaivaamista sitäkin enemmän. Tämä on yksi seikka, mikä tekee sarjasta vaikeasti lähestyttävän. Ylenpalttinen höpötys ja koko jumalan ajan käsivaralta suoritettu kuvaus saavat yliannosteltuna pään särkemään melko roimakkaasti. Käsivara on kiva tehoilmaisukeino mutta 20 45-minuuttista jaksoa pelkää moista…Huh! Boxi on muutenkin liian kova pala kerralla nieltäväksi. Eikä kaikkein vähiten rankkojen aiheiden takia. Esimerkiksi pedofiliaa käsitellään tällä kertaa paljon eikä totisesti kauniisti…

Homiciden kakkoskausi jatkaa ehdan elämyksen tarjoamista poliisi/rikossarjojen ystäville. Hahmot ovat edelleen hankalia ja epäsympaattisia mutta silti heistä kuoriutuu pitkässä juoksussa paljon kiehtovuutta. Kakkoskaudella moni tyyppi on jopa kerrassaan symppis! Ykköskaudella märkäkorvana saapunut Tim Bayliss on nyt jengin guru ja rivien välissä peräti henkinen liideri. Muutenkin ihmissuhteet työpaikalla ovat kehittyneet erittäin todentuntuisesti. Välillä tuntuu, että poliisiasema sinällään on vain kulissi, jonka ympärille luodaan realistista ihmissuhde-soppaa. Ja tämä nimenomaan työpaikalla. Sarjan rankka huumori perustuu tutkijoiden keskinäiseen, päällisin puolin vakavanoloiseen huulenheittoon, joka tuntuu aidosti siltä, kuin se olisi muotoutunut pitkän ja luotettavan työtoveruuden myötä. Mutta huumori ei suinkaan ole pinnallista, kaikkea muuta. Lisäksi näyttelijätyö on Homicidessa kaikilla tasoilla hyvää ja sisällöllistä ja näyttelijöiden antaumuksellisuus osaltaan tekee sarjasta todentuntuisen. Niinpä kaiken kaikkiaan Homicide on mainiota jenkkiviihdettä kriittisimmillekin katsojille.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by FutureFilm, 2007