STOP THE PRESS!

Sunshine

sunshineOhjaus: Danny Boyle
Käsikirjoitus: Alex Garland
Tuotanto: Andrew MacDonald
Pääosissa: Rose Byrne, Cliff Curtis, Chris Evans, Troy Garity, Cillian Murphy, Hiroyuki Sanada
Arvio: 3/5

Elokuva Sunshine keskittyy jo nimensäkin mukaisesti aurinkoon, tuohon jo lähtökohtaisestikin mystiseen taivaankappaleeseen ja valontuojaan. Shallow Grave eli Murhaleikki elokuvasta tuttu ohjaaja Danny Boyle on tällä kertaa vakavan scifi-lajityypin parissa. Elokuva ei ole kuitenkaan lajille tyypillinen toiminnallinen avaruusseikkailu vaan on saanut selvästi vaikutteita Kubrickin Avaruusseikkailu 2001:stä ja Tarkovskin Solariksesta ja on sillä jotain samaa Ridley Scottin Alienistakin.

Elokuvan alku ohittaa amerikkalaisten versioiden kliseet, että miehistö sanoo hyvästit perheilleen ja matkaa avaruuteen vaan siinä hypätään suoraan taivaan tuolle puolen. Miehistö matkaa Ikaros 2 nimisellä aluksella, kohteena aurinko. Maa on jääkauden kourissa ja ainut tapa pelastaa se, on viedä pimenevään aurinkoon pommi. Kuulostaa aika epäuskottavalta mutta tämähän on elokuvaa ja mistäpä sitä tietää, miten lähelle aurinkoa sitä oikeasti pääsee. Ikaros 1 on koettanut tätä tehtävää jo aiemmin mutta epäonnistunut. Miehistö kuulee avaruudesta signaalin ja joutuu sen päätöksen eteen, muuttaako kiertoratansa suuntaa. Icarus 1 vaikuttaa olevan vielä tallella ja miehistöllä olisi mahdollisuus vierailla kyseisessä aluksessa. Aluksen nimi Ikaros nimi viittaa kreikkalaiseen mytologiaan, poikaan, joka isänsä tekemillä siivillä lensi liian lähelle aurinkoa. Siitä on kyse tässäkin elokuvassa eli miten lähelle aurinkoa he pystyvät menemään.

Sunshine on erilainen scifi-elokuva. Se on avaruus-draama ahtaissa tiloissa valon läheisyydessä. Pyöreä muoto näytetään usein eri tavoin kuten vaikka visuaalisesti hienossa happihuoneessa. Yksi miehistön jäsenistä oleilee paljon huoneessa, jossa auringon valo säteilee suoraan sisään ja näin elokuva viestittää mystistä valon kokemusta. Valo tulee vertauskuvallisesti esille myös uskonnollisessa mielessä, jossa ns. valaistuksen kokeneet ovat kertoneet valon ihmeellisen armollisesta kosketuksesta. Ihmiset, jotka ovat päässeet käymään kuun toisella puolella jossa on täysin pimeää, ovat he kertoneet kokevansa täydellistä yksinäisyyttä pimeässä valon ulottumattomuudessa. Elokuvan sävyt ovat harmaan siniset ja kun aurinko näyttäytyy, on sen vaikutus voimakas keltaisuudessaan. Myös avaruuspuvut ovat hienon huomiota herättävän kultaisen väriset eivätkä valkoiset kuten Nasalla yleensä. Elokuvassa on myös siihen sopiva rauhallinen ja ikuisuuksien kaikuihin pyrkivä, joka on John Murphyn ja Underworldin tuotantoa.

Elokuva on epäuskottava ja voisi olla syvällisempikin mutta onnistuu kuitenkin olevan paikoin visuaalisen kaunis. Se on turhan draamamainen avaruuslavasteissa mutta silti ihan katsottava elokuva. Ja aurinko pääosassa on ehdottoman kaunis ja mystiseksi jäävä edelleenkin. Elokuva on erilainen siinä, että nyt ei pimeästä ponnista pahuus suoranaisesti vaan valo ja kirkkaus ja mitä se saa aikaan ihmisissä, on pääosassa. Yllätyksiäkin mahtuu juonellisesti ja saa katsojaa mukaan alun hitaan ja pehmeän alun jälkeen. Elokuvassa on paljon laajakulmalla otettuja lähikuvia kasvoista ja ilmeistä jolla on saatu ahtauden mielikuvaa ilmennettyä. Mukana näyttelijöinä on mm. Gillian Murphy, Hiroyuki Senada ja bond-tyttönäkin ollut Michelle Yeoh. Aluksen äänenä on mainion pehmeä Chipo Chung. Muistuttaahan se Avaruusseikkailu 2001:stä tuttua Hal-tietokoneen ääntä mutta nyt tällä kertaa tietokone ei ole se joka tekee virheitä vaan ihminen. Miehistö joutuukin sen moraalisen tosiasian eteen kuten autiolla saarella, kuka on uhrattava, että edes jotkut selviäisivät. Luovuutta on käytetty kuoleman eteen, se täytyy sanoa ja vaiettava, ettei tulisi paljastettua liikaa juonesta.

Sari Rivinen for smackthejack.net

Photo´s copyright by 20th Century Fox, 2007

Traileri: