STOP THE PRESS!

Albert Järvinen: Finnish Guitar Legend

albert_jarvinenOhjaus: Useita
Tuotanto: Cyde Hyttinen, Kjell Starck, Airi Järvinen
Arvio: 3/5

On hienoa, että nykysukupolvi pääsee ihan television välityksellä toteamaan, miten suomalainen kitaralegenda soittaa. Pekka ”Albert” Järvisen uran loppupuolelle painottuva DVD antaa kohtuullisen kuvan miehen kiistämättömistä taidoista, joskin hieman yksipuolisesti. Levy sisältää pääasiassa live-esiintymisiä, varsin erilaisin kuvalaaduin, mutta se on asia, josta mielestäni tämänkaltaisten artistien kohdalla voidaan tinkiä. Soitto ei äänenlaadusta kuitenkaan kärsi (kuuntelevathan jotkut vielä vinyylilevyjäkin, olen kuullut väitettävän 😉 ). Tässä piilee eräs pulmamomentti: livet ovat yksinkertaisesti hieman liian pitkiä, vaikka kenties HC-Järvinen-fanit ovat eri mieltä. Kun Järvisen soittotyyli on vielä varsin näkymätön ja vähäeleinen, on vaikea kotisohvalla, tai missä nyt tätä katsookaan, innostua valtavasti. Jopa YLEn taltioima keikka jää vaisuksi, huolimatta Pave Maijasen show-eleistä. Haastattelut (ne voisivat julkaisuilla aina olla oman otsakkeensa alla, pois katkomasta musiikkiesityksiä) aiheuttavat katsojassa kiusallisia tunteita, Albertin ulosanti ei kuitenkaan verbaaliteknisesti ole kitaransoittonsa vertaista.

Biisit tietenkin kulkevat huippuryhmien käsittelyssä kautta linjan. Hurriganes-diggareille on mannaa nähdä Cisse ja Abe samassa bändissä (Albert Järvinen Band), tällä keikalla soittokin kulkee ja Cissen soololevyn biisit toimivat. Näinhän ei kaiketi joka kerran ollut asiaintola. Alun playback-kavalkaadi on toki verratonta nostalgiaa, mutta on vaikea kuvitella, mitä siitä ajattelee henkilö, joka vasta nyt tutustuu Järviseen ja hänen tuotantoonsa. Kenties häntä ihmetyttää, kuten allekirjoittanutta, miksi ihmeessä ei ’Teenage Nervous Breakdownissa’ Järvinen käytä slide-putkea, vaikka sen kuulee jokainen ja se on hallitseva elementti raidalla. Kenties hän saattaa myös ihmetellä, miten Albert Järvinen on saanut maineen tyylitajustaan pukeutumisessa, kun havaitsee hänen college- ja villapaitansa. Nämä ovat tietysti musiikin ohella sivuseikkoja, mutta kun ne nyt ovat visuaalisessa muodossa niin…

Joka tapauksessa Slebareiden video ja Jukka Orman kanssa duoilu todistavat miehen monipuolisuudesta vaikkakin hieman myös hämmentävät. Hienoja kuriositeetteja miehen uralla ovat videot Bad Boys Clubin (huolimatta alun pienestä kuvakatkoksesta) ja Flashbackslidersin biiseistä. Toki biisit myös sinällään. ’Just For You’ on Hurriganes – kyllä te tiedätte. Myöhempien aikojen kokoonpanot alkavat toistaa toisiaan, vaikka on selkeästi havaittavissa, että Järvisen soitto alkoi hakea uusia sfäärejä (ja ikävää kyllä: saavutti ne). Lopun kitaraklinikkaosuudet ovat täysin tarpeettomia. Mutta mutta: On tämä PALJON parempi kooste, kuin alkukesästä/loppukeväästä julkaistu Hurriganesin ’Oowee Oohla.’ Ja voiko DVD:n nimessä olevaa määrettä rehellisesti käyttää kenestäkään muusta? Ehkä jäädytämme sen Abelle ja nostamme skeban Vanhan kattoon.

Kristian Yrjölä for smackthejack.net

Photos copyright by PanVision, 2007