STOP THE PRESS!

Pervert!

pervertOhjaus: Jonathan Yudis
Käsikirjoitus: Mike Davis
Tuotanto: Jonathan Yudis
Pääosissa: Sean Andrews, Mary Carey, Darrell Sandeen, Jonathan Yudis, Sally Jean 
Arvio: 3/5

Kyllä kuulkaa elokuvataide on suurta! Ja vielä suurempaa on olla kriitikko, joka pääsee katsomaan elokuvataiteen huipputuotoksia, kuten vaikkapa Jonathan Yudisin ohjaamaa Pervertiä! Opiskelijanössö, runkkari-entusiasti John palaa monen vuoden tauon jälkeen kotifarmilleen ja koettaa lämmitellä suhdetta 81-vuotiaaseen isäänsä, joka äidin kuoleman jälkeen on höpsähtänyt ja ostanut huoran sängyn lämmikkeeksi. Kohta kyseisen blondin kanssa peuhaa Johnkin ja siitähän eivät välit isukkiin ainakaan lämpene. Pian alkaa hirveiden veritöiden sarja, kun isin tyttöystävät kohtaavat loppunsa yksi kerrallaan ja toinen toistaan verisemmin. Sitähän sitten tutkitaan ja tekijäksi osoittautuu verenhimoinen penis, jonka paha poppamies on taikonut paitsi tyydyttämään naiset myös päästämään ne päiviltä. Sitten jahdataan tätä elokuvahistorian kirjaimellisesti mulkuinta tappajaa mutta sitä ei saada kiinni. Välissä riisutaan ja naidaan. Hallelujaa.

Mähän nyt olen huumorintajuton nipottaja, joten tästä sanoinkuvaamattomasta taidenautinnosta ensimmäisenä jää mieleen sen tekninen kömpelyys. Erityisesti leikkaaja on ollut täysin unessa scarveja vedellessään eikä ohjauskaan mitään maailman parasta ole. Tavallaan kökköys kuuluukin tähän hommaan mutta ärsyttää se silti. Ohjaaja on myös tykästynyt kovin ihmeellisiin mustavalko-otoksiin, joita lehahtaa sekunnin-parin verran aina siellä täällä. Itse kohtausten siirtymiä vauhditetaan kuvilla isoista maitorauhasista ja niiden omistajista jyystämässä niitä puhtaaksi sienellä ja saippualla. Ansaitseeko tämä elokuva oikeastaan enempää sanottavaa?

Tähän väliin tissit!

Dialogin taso on tätä: -Minä kyllä pyysin tänne mieshoitajaa -Näytänkö minä muka mieheltä? Eli kovilla panoksilla mennään. Mutta toimiiko huumori? Toimii ja ei. Tämä on jopa kaltaiselleni oudon huumorin hevijuuserille aika kova pala purtavaksi. Varsinaisia selkäkeikkanauruja ei oikeastaan tule mutta se johtuu kyllä yksinomaan hirvittävästä kulttuurishokista, sillä elokuvan innoittajan Russ Meyerin elokuvat eivät ole kovin tuttuja itselleni. Kaiken lisäksi kun edellä on katsonut vakavaa ja uskottavaa draamaa (Breach), niin onhan tässä kestämistä. En minä tiedä. Onhan tää ihan hillittömän hauskaa. Ja aivan käsittämättömän tyhmää. Ja silti hillittömän hauskaa. Elämä on liian lyhyt murjottamiseen, tiedän, mutta tarkoittaako se, että kaikenmaailman tissikohelluksen pitäisi naurattaa kuoliaaksi? Huh.

Parhaat pätkät ovat lopun kolmen pennin animaatiolla toteutettu tappajakyrpä, joka on niin äärettömän naiivi, että sitä ei voi hymyilemättä katsoa, sekä tahalliset vuoropuheluun upotetut ylimauttomuudet. Panemisesta puhutaan kuin päivän säästä ja mikäs siinä, siinähän puhutte. Extroissa naurattaa havainto, että maskuliininen ja väkivaltainen homppelimekaanikko onkin itse elokuvan ohjaaja Yudis. Bonusraidoilla seikkaillaan muuten jostain käsittämättömästä syystä myös Helsingissä! Mukana on siis tekemisestä kertovaa dokkaria, joka ei kyllä yhtään selvennä sitä, että mitä ihmettä näillä jannuilla on liikkunut päässä tällaista kulttuuriteosta luomaan lähtiessään, sekä poistoja ja pilalle menneitä kohtia. Ja ai niin, pidennetty lesbokohtaus!

Tämähän on sellainen elokuva ettei sille voi antaa kuin 0 tähteä tai 5 tähteä. Tai sitten 3 tähteä jos ei osaa päättää.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by PanVision, 2007