STOP THE PRESS!

Breach

breachOhjaus: Billy Ray
Käsikirjoitus: Tositapahtumien pohjalta dramatisoineet Adam Mazer, William Rotko ja Billy Ray
Tuotanto: Bobby Newmyer, Scott Strauss, Scott Kroopf
Pääosissa: Chris Cooper, Ryan Philippe, Laura Linney, Dennis Haysbert, Caroline Dhavernas
Arvio: 4/5

Ohjaaja Billy Ray muistetaan muutaman toimintahitin, kuten parin vuoden takaisen Flight Planin käsikirjoittajana. Nyt suoraan DVD:lle tulee miehen toinen oma ohjaus, psykologinen draamajännäri Breach. Pikkuhiljaa koukuttava katselukokemus alkaa, kun FBI siirtää tietokonehullun nuoren agentin Eric O’Neillin uuden pomon alaisuuteen ja antaa ohjeistusta: Tämä päällikkö on mielipuoli seksimaanikko, jonka toimia tulee tarkkailla ja kaikki vähänkin epäilyttävä raportoida eteenpäin. Kovanaamaisen Robert Hanssenin ja O’Neillin suhde ei ala hyvin mutta lämpenee pikkuhiljaa ja he saavuttavat keskinäisen luottamuksen erilaisuuksistaan huolimatta. Pian O’Neill alkaa epäillä koko toimeksiantonsa järkevyyttä, sillä Hanssen tuntuu olevan kunnon mies, uskovainen kuin Metusalem ja kaikinpuolin patriootti. Silloin jysähtääkin pommi: Hanssen onkin vieraan vallan vakooja! Ei O’Neill, eikä sen puoleen katsojakaan, sitä hevillä usko mutta kun todisteita alkaa kasaantua, on O’Neillin tehtävä valinta – ollako lojaali ystäväksi jo muuttuneelle pomolleen vai suorittaako tehtävä loppuun. Hanssen avustaa ratkaisun teossa haistamalla palaneen käryä ja aistimalla ansan. Kahden miehen välinen luottamuksellinen suhde romahtaa ja kumpikin maksaa siitä kovan hinnan.

Breach alkaa hitaasti, jopa tylsästi, mutta melko pian alkaa imeä mukaansa kuin huomaamatta. Tapahtumien kulku on asetettu lipumaan tajuntaan niin ovelasti, että niitä seuraa aivan herkeämättä hamaan loppuun saakka. Elokuvan viehätys on sen kaikesta huokuva ammattimainen ote; elokuva on yksinkertaisesti tehty äärettömän hyvin ja harkitun tuntuisesti. Siinä kaivellaan myös pinnallisen politikoinnin alta asioita, joihin moni elokuva ei pysty eli siinä nähdään inhimillisen tunnekirjon koko kaari. Tämä on lähes kuin romanttinen tyttöhömppä puettuna jännityselokuvan kaapuun. Elokuva, joka onnistuu säikyttämään, samaistuttamaan, huvittamaan, viihdyttämään ja liikuttamaan ei voi olla huono, eihän?

Breach on tositarina ja siinä piilee yksi sen hyvyyden kulmakivistä. Tarina on todella mielenkiintoinen ja kova mutta samalla sävykäs. Billy Ray ohjaa elokuvaa taitavasti karsimalla siitä kaiken rönsyn pois. Jäljellä on vain olennainen, juuri se vähä, millä katsoja selviää. Extrojen poisjätetyt kohtaukset katsottuaan huomaa Rayn rankan mutta nerokkaan ratkaisun: Moni leikkaamon lattialle silvottu otos on kuvallisesti hieno ja näyttelijätyön kannalta jopa mestarillinen mutta kokonaisuuden kannalta tarpeeton. Turha selittely tekisi esimerkiksi Robert Hanssenin hahmosta paljon mielenkiinnottomamman kuin se nyt on. Mielenkiinnon takuumiehenä häärii toki myös sen esittäjä Chris Cooper, joka harvoin on huonoja rooleja tehnyt mutta joka nyt on aivan tolkuttomassa vedossa sisältä syöpyneenä mutta uskonnollisia kulisseja ja särmää elämää ylläpitävänä petturina. Alussa kummallisena valintana rooliinsa tuntunut Ryan Philippe petraa kuin sika juoksuaan ja tienaa katsojista lopuksi työvoiton säyseänä O’Neillinä, jonka pinnan alla sykkii älykäs pantteri. Etenkin lopussa Philippe on sydämensä särkeneenä entisenä agenttina koskettava. Kun extroissa katsoo oikean O’Neillin haastattelua, Philippen sopivuus rooliinsa korostuu: Hehän ovat kuin kaksi marjaa!

Vaikka jännittävän tarinan ympärillä olisi ehkä ollut kiusaus kikkaillakin, Billy Ray ei sitä tee. Hän luottaa näyttelijöihin ja vahvoihin kohtauksiin ja se ratkaisu on viisas. Kohtaukset on painotettu hyvin ja niiden rytmi toimii tehokkaasti eikä tasapaksuus yllätä missään vaiheessa katselunautintoa. Tämä kahden ovelan miehen henkinen taisto ei tarjoa romantiikkaa vaan päinvastoin agentti O’Neillin kotiasiat menevät aivan päin prinkkalaa ja sekin luo samaistumiskohtia yleensä niin siloiteltujen sankarien sijasta. Ainoa häiritsevä seikka on oikeastaan se, että lähtökohta eli seksi-irstailujen tutkinta unohdetaan täysin, tai no, kuitataan yhdellä suttuisella pornovideolla, mutta ehkä se syystä jää taka-alalle isompien rötösten tieltä. Lopunkin olisi uskonut, jopa toivonut, menevän toisin mutta kun kyseessä on tositarina, ei katsoja voi käsikirjoittajaa syyttää. Vielä on mainittava extrat, joita jo mainittujenkin lisäksi riittää yllinkyllin niin elokuvan tekemisestä kuin aidonkin Robert Hanssenin kohtalosta.

Renek & Sari Rivinen for smackthejack.net

Photos copyright by Universal Pictures, 2007

Traileri: