STOP THE PRESS!

Erotiikan avain (La Chiave)

erotiikan_avainOhjaus: Tinto Brass
Käsikirjoitus: Tinto Brass (Perustuu Junichiro Tanizakin kirjaan Kagi)
Tuotanto: Giovanni Bertolucci
Pääosissa: Stefania Sandrelli, Frank Finlay
Arvio: 3,5/5

Tinto Brassin Erotiikan Avain- elokuvassa, Nino ja Teresa ovat tyytyväinen aviopari. Kuitenkin yksi asia löytyy, joka aviomiehen mielestä kaipaisi piristystä, ja se on seksielämä. Vaimo on perinteiseen tapaan kaino ja häveliäs ja mies alkaa punoa juonia hänen seksuaalisen avautumisensa hyväksi. Nino alkaa pitämään päiväkirjaa kirjaten sinne toiveitaan ja halujaan seksielämänsä suhteen. Hän jättää avaimen avoimesti näytille toivoen, että vaimo löytäisi sen ja lukisi kirjaa. Kuinka pitkälle ovat mies ja nainen valmiita menemään fantasioissaan ja tosielämässä?

Elokuva ei ole aiheestaan huolimatta rivo ja omaa pornomaisia elementtejä. Katsojasta tulee kieltämättä tirkistelijä johonkin yksityiseen eli kahden ihmisen väliseen seksielämään. Seksi on elokuvassa luonnollista ja yrittää kaiketi viestittää katsojallekin tätä sanomaa. Pääosan esittäjä Teresa (Stefania Sandrelli) on uhkea, tyylikäs aikuinen nainen Sophia Loren-tyyliin. Kun hän keikistelee aviomiehelleen Ninolle (Frank Finlay) eri asennoissa, ei katsoja saa katsella mitään pornoesitystä, vaan ilkikurista leikittelyä kahden ihmisen välillä. Miehenä on vanhempi mies, joka ei osaa tyydyttää vaimoaan mutta haluaisi. Naiskatsojan iloksi olisi voinut näyttää hyväkroppaisen miehenkin vartaloa. Nyt nainen ja hänen halunsa ovat keskiössä ja mies ei vie huomiota kuin halullaan. Erotiikan avain väittää, että naisen halun voi herättää miehenkin halu mutta naisen pitää uskaltaa olla häpeämätön ja uskalias. Kun meno muuttuu todellakin häpeilemättömäksi, iloitsee mieskin naisen kehittymisprosessista mutta heidän lapsensa ja muut sivulliset eivät ole niin iloisia.

Elokuva sopii ennen kaikkea avioparien ja seurustelevien katsottavaksi sekä muuten vaan erotiikasta pitäville. Ohjaaja Tinto Brass on käsitellyt aiemminkin naista ja hänen haluaan muissakin elokuvissaan kuten Black or White, Salon Kitty ja Caligula. Se tuntuukin olevan hänen missionsa elokuvantekijänä ja ylipäätään erotiikan pitämisen elävänä elokuvassa. Hän on sanonutkin ettei pidä sensuurista, koska se haluaa kieltää erotiikan ja seksin ylipäätään, joka on luonnollista elämään kuuluvaa toimintaa. Tässä hän on varmasti oikeassa mutta seksistä on niin helppo tehdä shokeeraavaa, koska lähtökohtaisesti se kiinnostaa ihmisiä ja myy mitä hätkähdyttävämmin esiteltynä. Tinto Brass tykkää paljaista kehoista eikä häpeile näyttää niitä. Elokuvan ystävillekin löytyy kaikenlaista pientä mukavaa yksityiskohtaa jolla voi analysoida tuotosta vivahteikkaasti. Ja sotakin on läsnä taas kuten esim. Salon Kittyssä. Kerronta on rauhallista ja vaatii paneutumista mutta palkitsee lopulta. Kerronta on ehkä liiankin verkkaista jonkun mieleen. Tinto Brassin elokuvat ovat aina tyyliteltyjä ja huolellisesti mietittyjä visuaalisia kokonaisuuksia.

Sari Rivinen for smackthejack.net

Photo´s copyrights by Futurefilm, 2007