STOP THE PRESS!

Ichi – The Killer (Koroshiya 1)

ichiOhjaus: Takashi Miike
Käsikirjoitus: Sakichi Satô
Tuotanto: Akiko Funatsu, Dai Miyazaki
Pääosissa: Tadanobu Asano, Nao Omori, Shinya Tsukamoto, Paulyn Sun, Susumu Terajima, Shun Sugata, Toru Tezuka
Arvio: 3/5

Japanilainen ohjaaja Takashi Miike nauttii vankkaa kulttimainetta lännessä. Maine perustuu Miiken viljelemään äärimmäiseen ja sadistiseen väkivaltaan, syy sekin maineelle joissakin piireissä. Itse en ole tätä ennen nähnyt Miikeltä kuin elokuvan Audition. Se kertoo pätevästi ja monella tasolla hyväksikäytöstä ja siihen liittyvästä sadismista. Mistä Ichi – The Killer varsinaisesti kertoo onkin sitten vähän hämärämpi juttu. Väkivaltaa ainakin riittää vannoutuneimmankin kulttifanittajan tarpeisiin.

Yakuzan piirissä kuohuu, kun pomo on kadonnut ja samaa kyytiä on mennyt satoja miljoonia jenejä. Erityisesti tilanne riepoo Kakiharaa (Tadanobu Asano), jota sadistinen pomo ei enää pahoinpitele. Masokismin lisäksi Kakiharastakin löytyy aimo annos sadismia: pomon etsinnät sujuvat tyyliin kidutetaan brutaalisti kutakuinkin kaikkia eteen tulevia. Etsintöjen kuluessa Kakihara saa kuulla Ichistä (Nao Omori), täydellisestä tappokoneesta. Varsinaisesti terveeksi ei voi sanoa Ichiäkään, kuten ei ketään tässä Miiken kummajaisparaatissa. Ichi mm. harrastaa tirkistelyä, ja ennen tappohommia hän itkee ja uikuttaa kuin sairas kenguru. Tappajaksi hänet on ohjelmoitu jollain merkillisellä hypnoositempulla. Kakihara alkaa unelmoida Ichin kanssa tapahtuvasta täydellisestä sadomasokistisesta kohtaamisesta.

Ichi – The Killer perustuu Hideo Yamamoton mangaan, ja hyvin sarjakuvamainen se visuaalisesti onkin. Miike käyttää kuvissaan erikoisia kuvakulmia, filmin väritystä, hidastuksia ja nopeutuksia jne. Väkivalta ja veren yletön roiskuminenkin on viety niin äärimmilleen, ettei se oikeastaan merkitse enää mitään. Ja tässä kohtaa alkaa katsojalle tulla varsin outo olo. Kammottavat raiskaukset ja silpomisetko eivät heilauta millään lailla? Herää kysymys, onko katsoja kenties hypnotisoitu samalla lailla kuin poloinen, sitä hän kaikesta huolimatta on, Ichi. Ja jos, niin kenen toimesta? Ehkä viihdeteollisuuden tai ehkä se on jotain ihmisessä: aina pitää tavoitella jotain suurempaa, voimakkaampaa, enemmän, kunnes millään ei ole enää väliä ja jäljelle jää pelkkä nihilismi. Mahdoton on tietysti mennä sanomaan, onko Miiken päässä pyörinyt mitään tämän tapaistakaan. Ehkä kaveri vain on kovin kipeä.

Ekstrat eivät elokuvaan mitään lisäarvoa tuo: pari kuvagalleriaa ja traileria.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Another World Entertainment., 2001