STOP THE PRESS!

Käärmeen merkki (Le serpent)

kaarmeen_merkkiOhjaus: Eric Barbier
Käsikirjoitus: Ted Lewisin romaanista Eric Barbier ja Trân-Minh Nam
Tuotanto: Olivier Delbosc, Eric Jehelmann, Marc Missonnier, Pierre Rambaldi
Pääosissa: Yvan Attal, Clovis Cornillac, Minna Haapkylä, Pierre Richard
Arvio: 3,5/5

Käärmeen merkki pelailee tyypillisillä psykologisen trillerin ja action-leffan aineksilla. Tällä kertaa vaan kieli ei ole anglosaksinen eikä tuotanto Hollywoodia. Eurooppalaista toimintapätkää onkin piristävää katsella, etenkin kun tämä on tehty oikein hyvin.

Ohjaaja Eric Barbier ohjaa Kubrickmaisen verkkaisesti; Tämä on miehen kolmas pitkä elokuva 1991 alkaneella uralla. Käärmeen merkki on piinaava ja liki tunkeva jännäri, joka kertoo menestyneestä valokuvaajasta Vincentistä, jonka kotiasiat ovat aivan rempallaan. Vaimo äksyilee ja tahtoo erota eivätkä lapsetkaan aina ole isin puolella. Töissä menee jotenkuten kunnes maailma alkaa murtuilla totaalisesti. Jostakin ilmaantuu salaperäinen kaunotar mukamas mallikuvauksiin mutta yhtäkkiä tilanne onkin siinä määrin päälaellaan, että turhautunutta fotariparkaa syytetäänkin raiskauksesta. Tilanteet etenevät yhä kireämmiksi, kunnes ”sattuman oikusta” framille astuu vanha koulukaveri Joseph. Entisestä hylkiökiusatusta on kasvanut lipevä ja sosiaalinen seuraveikko, joka ui käärmeenä paratiisiin. Katsojalle kun on jo näytetty, että ko. koululuuserihan se on kaiken Vincentiin kohdistuvan jäynän takapiruna. Pyörre sen kun yltyy ja Vincentin tilanne alkaa olla peräti tukala. Kaikki on laitettava peliin ja tottakai riski onnistuu, lapset pelastuvat ja avioliittokin tuntuisi elpyvän…

Alussa katsojaa viedään oikein mukavasti vauhdin pyörteisiin ja meno äityy oikein napsakaksi. Vaikka katsoja tietääkin enemmän kuin päähenkilö, tulee silti eteen mukavasti istutettuja ylläreitä. Koko asetelma kuitenkin jotenkin väljähtyy ja toiminta pysähtyy, kun pääpahiksen sinällään pöljähkö motiivi paljastuu. Tämän jälkeen tiimellys on hieman puisevaa, ennalta-arvattavaa ja ennenkaikkea kliseistä. Juoneenkin tuntuu repeävän aukkoja oikein urakalla ja se, että valokuvaajan reppanasta kuoriutuu yhdellä polkaisulla hyperovela dekkari ja sadistinen toimintavelho, tuntuu ainoastaan naurettavalta. Mutta se mikä sisällön onnahtelevuudessa hävitään, teknisessä esillepanossa voitetaan. Käärmeen merkki on kuvattu, valaistu ja ennenkaikkea äänitetty häkellyttävän taitavasti. Äänityössä kaikuvat komeasti musiikin nyanssien ja volyymin vaihtelut mutta samalla tuodaan esiin jokainen pienikin toiminnan yksityiskohta. Savukkeet syttyvät sihisten ja kilinät, kalinat ja maiskutukset luovat oikeastaan enemmän jännitystä kuin mihin juoni antaisi aihettakaan. Lisäksi kuvaajan ja leikkaajan yhteistyö on ajoittain tavattoman komeaa katsottavaa. Otokset ovat hienoja ja leikkaukset ripeitä mutta freimilleen pohdittuja.

Pohjimmiltaan leffassa on kyse koulukiusaamisesta ja miksei se toimisi jopa moisen kirouksen vastaisena opetusheristelynäkin. Joten älkääpä piiperot rääkätkö toisianne, voipi olla, että se kostautuu vielä kymmenien vuosien kuluttua verisesti. Mitä Käärmeen merkkiin muuten tulee, eräs sen erottavista tekijöistä Hollywood-tuotoksiin on runsas lähikuvien käyttö. Se vaatii myös näyttelijöiltä hieman enemmän kuin yhtä ilmettä ja tässä onnistutaan mainiosti. Sekä Yvan Attal että erityisesti Clovis Cornillac tekevät uskottavaa työtä ja Cornillacin vuoroin virnuileva, vuoroin synkistelevä työskentely maalaa pienin vedoin kuvaa tuskaisesta hekkalista. Minna Haapkylän osana on elokuvan vastenmielisin rooli äksynä ja empatiakyvyttömänä muijana, jota katsoja kyllä ryhtyy inhoamaan sydämestään jo alkumetreillä. Haapkylä ei voi paljon muuta tehdä kuin tiuskia koko repertuaarillaan, kun käsikirjoitus ei paljon muuhun eväitä anna. Kukaan muukaan tätä roolia tuskin kuitenkaan paremmin tekisi, joten toivoa sopii, että Linnunlaulun punapäätä näemme kansainvälisissä tuotannoissa yhä uudelleen.

Eipä Käärmeen merkki ole yhtään huonompaa viihdettä kuin Atlantin tuolla puolen tehdyt äksönitkään. Josko nyt ei rutkasti parempaakaan.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Fidélité Films, 2006

Traileri: