STOP THE PRESS!

Pronssinen Pokaali: Omilla lomilla, haku päällä

pronssinen_pokaaliOhjaus: Teemu Niukkanen, Antti Takkunen, Ykä Järvinen
Tuotanto: Antti Kastari
Pääosissa: Tomi Sivenius, Jyri Riikonen, Jouni Hynynen, Janne Hynynen, Janne Hyrkäs, Jari Sinkkonen, Pasi Vuorela, Marko Annala
Arvio: 4/5

Lappeenrantalainen Pronssinen Pokaali toimi vuosina 1995-2000 ja oli jonkinlainen suomihevin superkokoonpano, sillä siinä soitti muusikoita, jotka myöhemmin muodostivat mm. Stam1nan, Mokoman ja Kotiteollisuuden. Aspektit olivat siis kohdillaan mutta yhtyeestä ei ollut lunastamaan lupauksia ja kolmen levyn jälkeen se feidautui Suomen musiikkikartalta poies antaen edellämainittujen hittibändien nousta kukoistukseensa. Tämän vuoden toukokuussa rensselit kerättiin kasaan viiden muistelukeikan ajaksi ja tästä syntyi myös DVD kera Helsingin Virgin Oilissa nauhoitetun keikan sekä kiertueen fiiliksiä tallentavan dokumentin. Mainion kannen perusteella luvassa on hauskaa ja omaperäistä touhua eikä siinä pahasti harhaan mennäkään.

Nyt on sellainen tilanne, että vaikka Pronssisen Pokaalin musiikki on melkoisen vaikeaselkoista ja keskinkertaista juntturaa, on DVD:lle taltioitu keikka silti aivan loistava. Tästä pääkiitos kuuluu tekniselle toteutukselle, joka on aivan hengästyttävän hyvä. Kuvaaja Antti Tuunanen kameramiehineen ja ennenkaikkea silmää kokonaisuudelle omaava ohjaaja-leikkaaja Ykä Järvinen tekevät liven katsomisesta lähes yhtä nautinnollisen kokemuksen kuin mitä paikan päällä oleminenkin on saattanut faneille olla. Ellei paremmankin. Kameraoperaattorit tekevät uskomatonta työtä olemalla läsnä juuri siellä missä kulloinkin tarvitaan ja kuva on aina kirkasta, terävää ja hyvin valaistua. Tunnelma on erinomaisen viihtyisä. Pari kertaa leikkaukset uhkaavat mennä turhan härdelliksi mutta sen antaa anteeksi kun kokonaisuus pelittää hienosti. Mitä tulee bändiin, niin tämä keikka osoittaa Pronssisen Pokalain biisimateriaalin hyväksi mutta helkkarin hankalaksi eikä ole mikään ihme, että suuri yleisö yhtyettä vierasti.

Meno on muuten letkeää, sillä kunnon gona-tyyliin lavalla on sohva, jossa peräti kolmesta esiintyvästä perkussionistista yksi tai kaksi kerrallaan elbailee ja vetää ööliä kohti äänihuulia. Saattaa olla joistakin ärsyttävää mutta minusta tällainen sopii näiden etelä-karjalaisten jermuusien pirtaan. Muutenkaan turha nipotus ei päätä kiristä vaan kaikesta huokuu kerran-vielä-pojat-löysin-rantein- tyyppinen asetelma. Jouni Hynynen on välihuuteluineen ja yleisön seassa seikkailuineen tietysti omassa elementissään tällaisessa hervottomamman tyyppisessä meiningissä ja sanookin mies, että nauttii koko rahalla kun saa kerrankin olla ’vain’ bändin rivijäsen eikä ottaa vastuuta kaikesta ruletin pyörittämisestä. Toinen kitaristi Marko ’Mokoma’ Annala (naapurin mies, kirj.huom.) ja laulaja Tomi Sivenius, jolle Pronssinen Pokaali on aina ollut pääprojekti, ottavat homman kaikkein vakavimman oloisesti mutta eivät ryppyotsaisesti hekään. Jari Sinkkonen suurine tynnyreineen on aivan vedossa ja muu sortinsakki säestää vimmalla ja voimalla. Puhalla Lujempaa- kappaleessa vierailee Kauko Röyhkä, joka joutuu lunttaamaan sanoja lattian rajasta ja on muutenkin ihmeen pihalla. Mutta biisien nimet olisi voitu teksteinä ruutuun laittaa, sillä kaikki (jos kukaan) eivät todellakaan tunne yhtyeen tuotantoa. Ei olisi ollut iso temppu.

Varsinainen Omilla Lomilla, Haku Päällä- osuus on puolen tunnin dokumentti, jossa käydään läpi yhtyeen jäsenten tapaaminen 7 vuoden tauon jälkeen treenimielessä ja ollaan tien päällä. Ja senhän arvaa mitä siitä tulee. Tässä pääkohdat: Kaljaa juodaan, kikkeliä vilautellaan, järjettömiä puhutaan, röyhtäillään, irvistellään, kaljaa juodaan, viinaa juodaan, poliisien kanssa tutustutaan, kikkeliä vilautellaan ja kaljaa juodaan. Hauskaa siis riittää, tosin dokkaria sivusilmällä vahingossa nähnyt naisihminen oli hieman eri mieltä hauskuuden kriteereistä mutta tämä homma ei kuulukaan hänelle. Dokkarisekoilu on hyvin tehty myös mutta vähän suunnaton, sillä taaskaan leikkaaja ei ole osannut käyttää editointiohjelman tekstitys-nupikkaa edes niin paljon, että olisi laittanut paikkakunnat, jossa kulloinkin kaatuillaan, esille. Tampereen Tulliklubin sentään tunnistaa, mutta missähän muualla pyöritään? Hyvää on se, että fanit ovat saaneet mielipiteensä kuuluville keikkalippuja ostellessaan ja hassu yksityiskohta on se, että Janne Hynystä ja Jyri Riikosta ’pidättämään’ tulevien poliisien kasvot on rasteroitu. Yksilönsuoja rules!

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Tivoli & Good Son Records, 2007