STOP THE PRESS!

Aatteen asialla (Upp till Kamp)

aatteen_asiallaOhjaus: Mikael Marcimain
Käsikirjoitus: Peter Birro
Tuotanto: Christer Nilson
Pääosissa: Sverrir Gudnason, Fanny Risberg, Simon J. Berger, Ruth Vega Fernandez, David Dencik, Amanda Ooms
Arvio: 3,5/5

Ruotsalainen TV-ohjaaja Mikael Marcimain näkyy erikoistuneen minisarjojen tekemiseen. Suomessa miehen tuotannosta on nähty ainakin Laser-mies. Aatteen asialla on neljästä puolentoista tunnin jaksosta koostuva sukellus Ruotsin lähimenneisyyteen. Sen kymmenvuotinen aikakaari yltää 60-luvun puolestavälistä 70-luvun puoleenväliin.

Aatteen asialla –sarjassa henkilöitä riittää, mutta keskipisteessä on neljä taustoiltaan hyvin erilaista nuorta. Tommy (Sverrir Gudnason) laulaa bändissä ja ihannoi Amerikkaa. Lena (Fanny Risberg) haaveilee muusikon urasta, opiskelee kaikenlaista ja vastustaa kiihkeästi Vietnamin sotaa. Erik (Simon J. Berger) haaveilee yökerhosta ja kapinoi kenraali-isäänsä vastaan. Rebecka (Ruth Vega Fernandez) opiskelee lääkäriksi ja taistelee paremman maailman puolesta kuten muutkin. Ystävykset kokoontuvat göteborgilaisessa Cue Clubbenissa, rakkauttakin on ilmassa. 60-lukulaiseen tapaan poliisit ovat sikoja, yhteiskunta mätä ja maailma yleensäkin paha paikka. Muutos asioihin on saatava. Huumeet vain muuttuvat kovemmiksi ja aate rappeutuu. Kymmenen vuoden jaksolla saadaan ehkä jotain aikaankin, mutta niinhän siinä vähän käy, että vaikka tovereita ollaan, niin toinen on toverimpi kuin toinen, vallankumous syö lapsensa, perhe lisii ja elämä tasii. Samoilla linjoilla noiden aikojen Suomessakin muuten mentiin.

Ohjaaja Marcimain ei ollut vielä syntynytkään sarjan tapahtuma-aikoihin, ja käsikirjoittaja Birrokin oli pikkupoika. Tämä on epäilemättä tehnyt hyvää: tekijät välttävät näihin 60-lukukuvauksiin niin usein liittyvän kiihkoilun ja nostalgian. Toteutukseltaan Aatteen asialla on liki dokumentaarinen; onnistuneesti Marcimain limittääkin aitoa dokumenttiaineistoa elokuvan kerrontaan. Etäännyttävä ote mahdollistaa myös aikakauden kuohunnan valottamisen monelta kantilta. Rebeckan äiti esim. sanoo: ”Ruotsi on ihana maa. Täällä voi pyykkärinkin lapsesta tulla lääkäri”. Eivät kaikki vallankumouksesta haaveilleet.

Sarjan neljä pääosanäyttelijää ovat kerta kaikkiaan erinomaisia. Dokumentinomaisesta otteesta huolimatta he pystyvät luomaan hahmoistaan lihaa ja verta. Yksityinen on poliittista! Ohjaajakin pystyy pitämään valtavan materiaalimäärän kelvollisessa kasassa. Ehkä se on sitten liki väistämätöntä kuusituntisessa teoksessa, mutta vähän merkillistä vuoristorataa Aatteen asialla sahaa: välillä tarina etenee luvattoman vetelästi, välillä taas kerronta on niin tiukkaa, ettei paremmasta väliä. Epäilemättä ruotsalaiset saavat tästä meikäläistä enemmän irti, mutta Aatteen asialla on kuitenkin varsin oivallinen 60-luvun yhteiskunnallisen kuohunnan kuvaus.

Ekstrana DVD:llä on neljännen jakson tekstittämätön kommenttiraita. Jostain syystä siinä puhutaan sekaisin ruotsia ja englantia, mikä tekee kuuntelusta hieman rasittavaa. Mistään kovin ihmeellisestä ei yleensäkään puhuta.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Sandrew-Metronome, 2007

Traileri: