STOP THE PRESS!

Kuningattaren jalokivi (Jewel in the Crown)

kuningataren_jalokiviOhjaus: Christopher Morahan, Jim O´Brian
Käsikirjoitus: Ken Taylor
Tuotanto: Christopher Morahan
Pääosissa: Peggy Ashcroft, Derrick Branche, Charles Dance, Geraldine James, Rachel Kempson, Art Malik, Wendy Morgan, Judy Parfitt, Tim Pigott-Smith, Eric Porter, Susan Wooldridge
Arvio: 3,5/5

Paul Scottin ns. Intia-kvartetin sovittaminen televisiolle ei varmastikaan ole ollut niitä helpoimpia tehtäviä. Scottin romaaneissaan käyttämän näkökulmatekniikan, vähän joka suuntaan polveilevan juonen ja materiaalin suunnattoman määrän muokkaamisessa television lineaarisemmaksi kerronnaksi on ollut tekemistä. Hyvin tässä on kuitenkin onnistuttu. Totuttuun brittiläiseen tapaan 14-osainen, yli 12-tuntinen tv-sarja Kuningattaren jalokivi on laatutyötä.

Kuningattaren jalokivi kertoo brittiläisen siirtomaavallan viimeisistä vuosista Intiassa. Tapahtumat alkavat vuodesta 1942 ja päättyvät vuoteen 1952. Toinen maailmansota riehuu, japanilaiset ovat jo valloittaneet Burman ja ovat hyökkäämässä Intiaan. Intialaiset näkevät maailman tapahtumissa tilaisuuden itsenäistymiseen. Gandhi saarnaa väkivallattomuutta, mutta toisenlaisiakin aatteita on ilmassa. Intialaisilla on keskenäänkin omat ongelmansa: hindut ja muslimit ovat vastakkain. Lopulta syntyy kaksi maata, Intia ja Pakistan. Britit saavat lähteä.

Kuningattaren jalokiven ensimmäisessä jaksossa raiskataan nuori englantilaisnainen. Tällä on ollut intialainen rakastaja Hari Kumar (Art Malik), jota brittiläinen poliisipäällikkö Ronald Merrick (Tim Pigott-Smith) syyttää rikoksesta pelkästään mustasukkaisuuttaan. Sadistinen ja muutenkin läpeensä paha Merrick kiduttaa Kumaria, joka tuomitaankin vankilaan. Merrick joutuu kuitenkin eroamaan poliisista. Hän liittyy armeijaan, jossa ylenee nopeasti, vaikkei kukaan hänestä pidäkään. Raiskaus ja kaikki siihen liittyvä muodostaa Kuningattaren jalokiven dramaturgisen kehyksen. Tapahtuneeseen palataan sarjan edetessä jatkuvasti, ja Merrickin hahmo on ainoa joka esiintyy joka jaksossa. Muuten Kuningattaren jalokivi koostuu kai kymmenistä (en pysynyt laskuissa mukana) sivujuonista, eräänlaisena keskuksena kuitenkin Laytonin ylhäisöperhe.

Britit ne taitavat tämän suursarjojen teon (Mennyt maailma muuten valmistui pari vuotta aikaisemmin). Kuningattaren jalokivestä löytyy kaikkea: on jännitystä, romantiikkaa ja juonitteluja, huumoriakin. Näyttelijät tekevät järjestään erinomaista työtä. Rahaa on käytetty, ja se myös näkyy: epookki on täydellistä, ja Intia hengittää. Hyvää on myös se, että vaikka Kuningattaren jalokivi brittien elämän kuvaamiseen keskittyykin, se myös tuo esiin intialaista näkökulmaa tapahtumiin. Lukuisten sivujuonien takia Kuningattaren jalokivessä esiintyy tiettyä hajanaisuutta, mikä varmaankin korostuu jaksoja näin peräjälkeen katsoessa. Jakso per viikko vauhdilla hajanaisuus ei ehkä pistäisi silmään lainkaan. Nautittavaa draamaa joka tapauksessa.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Granada Television, 1984