STOP THE PRESS!

Maija Mehiläinen – Epäilyttävä tarina (Maja the Bee)

maija_mehilainen_epailyttava_tarinaOhjaus: Marty Murphy
Käsikirjoitus: Waldemar Bonselsin kirjojen pohjalta Marty Murphy
Pääosissa: Suom. ääninä Tuija Westerholm ja Matti Ruohola 
Arvio: 3,5/5

Maija Mehiläinen on pop. Itävaltalaissyntyinen hahmo ja sen ympärille luotu TV-sarja on tuttu ainakin omasta lapsuudestani hamalta 80-luvulta, vaikka sarja itsessään onkin tehty jo 70-luvun puolivälissä. Sarjassa seurataan pienen mehiläistytön ja hänen ystävänsä Villen seikkailuja ruohonjuuritason hyönteisinfrastruktuurissa. Mukana heiluvat myös mm. viulua soittava heinäsirkka Flip, tiukka opettaja Cassandra ja sontasurakka Kurt. Pahiksena on yleensä lukki Tekla, joka punoo verkkoja ja kutoo juonia pörrääjien satimeen saattamiseksi. Tältä pohjalta sitten seikkaillaan. Tarinat ovat omia erillisiä kokonaisuuksiaan, joissa yleensä jollakulla on isonpuoleinen ongelma ja Maija sitten näppäränä flikkana sen ratkaisee parilla siiveniskulla.

Maijan seikkailut ovat sisällöllisesti kivoja mutta valitettavasti aika tuntuu hieman ajaneen tästä ohi. Piirrosjälki on kömpelöä ja epätasaista eikä tekninen toteutus muutenkaan ole 2000-luvun loistoon tottuneelle silmälle erityisen kaunista. Suomenkielinen toteutuskin on ihmeen takkuileva sillä vaikka Tuija Westerholm ja Matti Ruohola tekevät taitavaa työtä, on huulisynkka aivan tiessään ja joskus puheen myöhästymiset ovat huikean suuria. Tässä olisi ohjaajalla ollut tiukentamista mutta vähän kalskahtaa siltä, että ajan ja budjetin puutteessa jaksot on vedetty yhdeltä istumalta purkkiin suorana. Siihen nähden ääninäyttelijöiden vaihdot lennosta ovat mukiinmeneviä. Tosin kun vertaa vaikkapa Heikki Määttäsen yksin dubbaamaan Nalle Luppakorvaan niin tajuaa, että parempaankin on joskus pystytty.

Sisällöltään Maija Mehiläiset ovat parempia kun muistinkaan. Pienille pojille tämä ei muistaakseni lapsena uponnut kovin hyvin mutta tytöille sitäkin paremmin. Sama voi olla tilanne nytkin, mikäli nykylapset tätä nyt ylipäätään löytävät. Seikkailut ovat lämpöisiä, inhimillisiä ja hauskoja ja niissä on lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Biologisesti tämä on kovaa kamaa ja saattaisi ajaa asiansa jopa alakoulun ötökkäoppituntien asemesta. Jaksoissa vilahtaa niin rukoilijasirkkaa, lampikuoriaista kuin kaskastakin, tuhatjalkaisista ja muista tutuimmista mönkijöistä nyt puhumattakaan. Opettavaisuus on siis peräti tuplattu: Tätä katsomalla saat niin tietoa elinkuntamme pienimmistä surisijoista kuin myös yleistä miettimistä tapakulttuurista ja oikean ja väärän suhteesta. Yhteistyö on voimaa ja pienikin voi olla ponteva, jepjep.

Kovin paljon vaivaa DVD:n julkaisun eteen ei olla nähty. Kannessa on juuri ja juuri mainittu osa suomenkielisistä toteuttajista, itse levyllä ei oikein ketään. Sen verran saa selkoa, että Waldemar Bonselsin kirjoihinhan tämä sarja ja siitä myöhemmin sikinnyt sarjakuva perustuu. Jaksot on myös ajettu levylle sellaisinaan ja esimerkiksi lopun ’tapahtuu ensi jaksossa’- spoilaukset on jätetty mukaan. Käyttöliittymä on kökön ja ikävän näköinen ja jaksojen numeroinnit kulkevat jostain syystä jossain 17:n liepeillä. Ilmeisesti sarjaa on jo jossain vaiheessa ilmestynyt ja tullee ilmestymäänkin vielä. Olisihan tuonkin voinut kannessa mainita. Mutta hei, se tunnuskappale on ihana ja jää varmaan myös 2000-luvun vekaroiden päähän soimaan 20 vuodeksi.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by PanVision, 2007