STOP THE PRESS!

Ganes

ganesOhjaus: JP Siili
Käsikirjoitus: Antero Arjatsalo
Tuotanto: Aleksi Bardy
Pääosissa: Eero Milonoff, Jussi Nikkilä, Olavi Uusivirta, Timo Tikka, Minttu Mustakallio, Tommi Korpela
Arvio: 4/5

Ganes ei nimestään huolimatta ole elokuva Hurriganesista. Se on elokuva Henry ’Remu’ Aaltosesta, hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Leffan nimi voisi olla myös ’Remu’, mutta onhan Ganes-nimessä enemmän jytinää! Toki Hurriganes on kiinteä ja olennainen osa Remun elämää, ilman sitä ei leffaakaan olisi tehty. Ohjaaja J-P. Siili on kuitenkin tehnyt oikean ratkaisun keskittymällä Remuun, jota Ganesin vaiheet sivuavat. Asuminen junanvaunussa, jatkuvat kärhämät virkavallan kanssa, ajautuminen rikoksen polulle – nuo kaikki kuvataan varsin todentuntuisesti. Remusta näytetään armottomasti myös pimeä puoli. Kaikkien tuntema höbölöbö-verbaalikkorumpali onkin oikeasti kova katujen jätkä. Siis KOVA JÄTKÄ. Jo lapsena kaikki ovat varmoja, että hänestä tulee rikollinen ja juoppo, niin kuin kaikista muistakin.

Remu on päättänyt toisin.

Jatkuvat vastoinkäymiset rupeavat naurattamaan katsojaa, kunnes taas on tippa linssissä.

Ohjaaja kertoi, että kuvauspaikkoina pyrittiin käyttämään alkuperäisiä mestoja aina kun mahdollista. Varsin autenttiselta ne näyttävät, vaikka itsellä ei niistä minkäänlaista todellista käsitystä olisikaan. Ja tärkein: pelätty pahin karikko vältetään upeasti. Kaikkien tuntemat hahmot, Remu itse (Eero Milonoff), Cisse (Olavi Uusivirta), Albert (Jussi Nikkilä) ja Ile (Timo Tikka), onnistutaan loihtimaan valkokankaalle hienosti. Esim. Koivusalon (70-luvun jenkkiläisistä Beatles-leffoista puhumattakaan) töissä joutuu katsoja silloin tällöin tuntemaan hiukan myötähäpeää näyttelijöiden joutuessa liian suuriin saappaisiin, sen sijaan näille heeboille Hurriganesien buutsit ovat sopivan kokoiset. Cisse jää hieman taustalle, Albertin ja Remun oikukkaasta suhteesta kerrotaan enemmän. Hieman miinusta Albertin peruukista – eihän Abella tuollainen fleda ollut!

Puhetyyli outoine ”stadilaisine” intonaatioineen on uskottava. Sama pätee soitto-osuuksiin, joita tosiaan ensiajattelemalla on yllättävän vähän, mutta ne jyräävät eteenpäin kuin rekka ilman jarruja ja toimivat, mikä on tärkeintä. Siilin valinta playbackien poisjättämisestä osoittautuu neronleimaukseksi. Mikäli asiasta ei olisi niin suurta numeroa tehty, tuskin kukaan kiinnittäisi huomiota Milonoffin rumputyöskentelyyn, jossa ei mitään vikaa olekaan. Eihän esikuvaansakaan varsinaisesti metronomina tunneta.

Tommi Korpela Remun isänä on loistava. Katsojaakin pelottaa miehen arvaamattomuus. Äidin roolissa Minttu Mustakallio tekee myös hienon työn. Kari Hietalahden poliisia on vaikea arvostella, kun juuri ennen elokuvan näkemistä tuli katsottua Vintiöt-dvd.

Muissa rooleissa suomalaiset rocklegendat Martti Syrjä ja Pauli Hanhiniemi onnistuvat hyvin. Syrjän vankilanjohtaja osoittautuu tärkeäksi hahmoksi Remun elämän jatkon kannalta. Ja vilahtaahan ohjaaja Siilikin cameo-roolissa. Ganes on hieno ja tyylikäs elokuva, josta voivat nauttia kaikenikäiset riippumatta siitä, pitikö Hurriganesin musiikista tai ei. Ja mikäli sattuu pitämään, ohjaajan rakentama loppukohtaus saa kyllä ”tötteröön tutinaa”, kuten leffan päähenkilö saattaisi sanoa. Tyypilliseen nykytyyliin DVD:llä on muutama kurkistus kulissien taakse, kuin näytteeksi siitä miten Hurriganes-maailmaan ovat tekijät uineet sisään. Musiikkivideo-osasto taas on vähän turha mutta muuten ihan kiintoisaa katsottavaa.

Mutta please, ei jatko-osaa, eihän.

Kristian Yrjölä for smackthejack.net

Photos copyright by FS Film oy & Helsinki-Filmi, 2007

Traileri: