STOP THE PRESS!

Ann & Eve (Ann och Eve – de erotiska)

ann_eveOhjaus: Arne Mattson
Käsikirjoitus: Ernest Hotch
Tuotanto: Lennart Berns
Pääosissa: Gio Petré, Marie Liljedahl, Francisco Rabal, Julián Mateos, Olivera Vuco, Bozidarka Frajt, Heinz Hopf
Arvio: 1,5/5

Oli sellainen aika joskus 1970-luvulla, jolloin termillä ”ruotsalainen elokuva” tarkoitettiin nimenomaan pornoelokuvaa. Ann & Eve (1970) juuttui valmistuttuaan USA:n tulliin ja oli tiettävästi ensimmäinen elokuva, joka Englannissa kiellettiin alle 18-vuotiailta. Ei voi kuin ihmetellä noita viattomia aikoja. Nykykatsoja ei voi millään pitää Ann & Eveä pornofilminä. Kun nykyään tähyillään kitarisoja alakautta, ei Ann & Evessä vilahda muuta kuin pari rintaa, vaikka yhdyntöjä riittääkin.

Elokuva kertoo kahdesta lomamatkalle lähtevästä ruotsalaisnaisesta. Kohta naimisiin menevä Eve (Marie Liljedahl) on päättänyt ottaa ilon irti elämästään viimeistä kertaa ennen avioitumistaan. Miehiä riittää ja nainenkin. Miehiä riittää myös jo keski-ikäisellä Annilla (Gio Petré). Hän on kyyninen toimittaja ja elokuvakriitikko(!), joka heti elokuvan alussa ampuu erään ohjaajan. Tai ehkä kyseessä on pelkkä symbolinen murha, ja Ann on pelkästään kirjoituksillaan teilannut tämän. Matkalla Ann tapaa ihailemansa elokuvaohjaajan Fransescon (Fransisco Rabal), joka lyttää koko kriitikkojen ammattikunnan.

Ohjaaja Arne Mattson purkaa Ann & Evessä omaa elokuvakriitikkoja kohtaan tuntemaansa kaunaa ja katkeruutta. Näin itse elokuvista kirjoittavana aihe tietysti kiinnostaa. Ikävä kyllä Annin ja Fransescon pitkät jaaritukset ovat lähinnä puuduttavia, ja junnaavat eräässä taideteoreettisessa ikuisuuskysymyksessä: pitäisikö taiteilijan intentiot jotenkin ottaa huomioon teoksen kokemisessa vai seisooko teos omilla jaloillaan. Fransesco tietty inisee, että kukaan ei häntä ymmärrä, ja Ann on täydellisen moraalisen rappion henkilöitymä. Muutenkin Ann & Eve liikkuu moraalisen konkurssin maisemissa. Lukuisista irtosuhteistaan huolimatta Eve selittää marssivansa alttarille puhtoisena ja viattomana. Mattsonin maailmassa ihmiset ovat kaksinaamaisia valehtelijoita.

On ikävä kyllä pakko sanoa, että ymmärrän niitä aikalaiskriitikoita, jotka eivät Mattsonin taidetta ymmärtäneet: Ann & Eve on tuijotteluelokuva pahimmasta päästä, ja milloin ei tuijotella pitkin mäkiä, puhellaan loputtomasti. Mattsonilla on myös omituinen tapa korostaa henkilön puheen tärkeyttä zoomaamalla lähikuvaan puhujan kasvoista. Tämä siis silloin kun mitään merkityksellistä ei sanota. Moinen käy lopulta varsin ärsyttäväksi. Yleisen vetelyyden jälkeen Mattson sentään saa elokuvansa loppuun mainion irvokkaan, karnevalistisen tiivistelmän ihmisen moraalisen haaksirikon ja kaksinaamaisuuden teemastaan.

Ekstroissa triviaa ja biografioita ohjaajasta ja pääosanäyttelijöistä.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Another World Entertainment., 2008