STOP THE PRESS!

Kimpassa (Ensemble, c’est tout)

kimpassaOhjaus: Claude Berri
Käsikirjoitus: Anna Gavalda, Claude Berri
Tuotanto: Claude Berri
Pääosissa: Audrey Tautou, Guillaume Canet, Laurent Stocker, Françoise Bertin
Arvio: 2/5

Kimpassa on pieni ranskalaiselokuva, jonka ’hurja ja monivivahteinen’ juoni menee jokseenkin näin: Äreä kokki Franck ja änkyttävä aatelinen Philibert asuvat Philibertin perimässä asunnossa kämppiksinä. Yläkerran huoltohuoneessa asuu ahtaasti salaperäinen Camillen, joka yhtenä iltana tutustuu Philibertiin. Camillen sairastuessa Philibert tuo hänet asuntoonsa, jonne tyttö sitten jääkin pidemmäksi aikaa oleskelemaan. Franck äksyilee ja sopu ei tahdo millään tehdä sijaa mutta kun Franckin rakas isoäitikin tuodaan vanhainkodin sijasta soluun asustelemaan, alkaa Camille hoivata häntä ja hänen suhteensa Franckin kanssa lämpenee. Sitten isoäiti kuolee, kämpästä joudutaan luopumaan ja loppuratkaisu ei ole silti surkea ja onneton.

Tämän tunnistaisi ranskalaiseksi elokuvaksi kieltä kuulematta ja Audrey Tautouta näkemättäkin. Tämä on niin perigallialaista meininkiä loputtomine kielisuudelmineen, viininlipittämisineen ja kolmen pennin filosofointeineen, että pohjois-Euroopan jäyhällä kansalla alkaa silmissä musteta. Ranskalaisesta elokuvasta tämä poikkeaa siten, että muistaakseni maassa on joskus tehty laadukkaita, hauskoja ja omaperäisiä leffoja. Kimpassa on yksinomaan rasittava, pitkäveteinen ja junnaava. Ohjaaja, 73-vuotias Claude Berri on eräänlainen Ranskan Edvin Laine, sillä hän on tehnyt Seinen rannalla hommia 50-luvulta asti niin näyttelijänä, ohjaajana kuin tuottajanakin. Alkaako ikä nyt painaa sitten?

En tiedä, ei tästä jälkipolville kerrottavaa roimasti riitä. Romkom-nimikkeellä tämä kulkee mutta nyt on myönnettävä, pitkin hampain, että Hollywoodissa on tehty miljoonia paljon pirteämpiä ja hauskempia vetäisyjä kuin tämä. Tai itse asiassa missä muualla tahansa. Komediaa tässä ei oikeastaan ole nimeksikään, ei ainakaan sellaista mikä naurattaisi, ellei sitten Philibertin kummallista teatteri-sivujuonta sellaiseksi voi laskea. Romantiikan kanssakin on vähän niin ja näin, sillä Camillen suhde molempiin mieskämppiksiinsä on vähintäänkin outo. Elokuvassa ei kunnolla luoda romanttisia asetelmia vaan ensin ollaan etäisiä, sitten vähän kaveria muttei kuitenkaan ja sitten hypätäänkin yhtäkkiä sänkyyn. Viimemainittu asia hajottaa koko-perheen-elokuva- määritelmän ja on niin epäsopivaa tavaraa tähän elokuvaan kuin olla voi. Erilaista on se, että nainen on halukas aloitteen tekijä, kun taas mies haluaisi puhua ja tutustua. Se on sentään plussaa. Elokuvan alussa moista asetelmaa ei olisi uskonut.

Henkilöiden suhteet, dialogi, käytös ja näyttelijätyö ovat kaikki erittäin jäykkiä. Voi olla, että Pariisin leveysasteilla tämä kolisee ja uppoaa kuin kuuma veitsi voihin mutta en tiedä jaksetaanko tästä vieraannuttavasta jäpinästä muualla innostua. Henkilöissä, ehkä isoäitiä lukuunottamatta, ei ole edes sympatiaa, joka saisi kiinnostumaan heidän kohtalostaan ja kun juonikin on silkkaa jahkailua ja kummaa pohtimista, niin ei tätä oikein suositella voi paitsi eurooppalaisen elokuvan suurfaneille. Philibertistä on koetettu todennäköisesti luoda sympaattinen hahmo mutta Laurent Stocker näyttelee hänenkin nahkoissaan jotenkin vaivaannuttavasti. Audrey Tautou nyt sentään on perushyvä mutta Ameliemainen hymylymyily ei nyt auta asiassa kun ympärillä ei tapahdu mitään kiinnostavaa. Puolivälissä uhkaa tulla itku kun huomaa, että tätä on vielä 45 minuuttia jäljellä. No, totuuden nimissä on pakko myöntää, että elokuvan loppuosa on sentään selvästi parempi kuin alku, koska siinä sentään päästään asiaankin mutta ei sekään nyt paljon sinällään pelasta. Hyväntuulista mutta tyhjänpäiväistä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Hirsch, 2007

Traileri: