STOP THE PRESS!

Streetfighter II – the animated movie

streetfighter_2Ohjaus: Gisaburo Sugiille Käsikirjoitus: Kenichi Imaille / CAPCOM Tuotanto: CAPCOM / TOEI Pääosissa: Kojiro Shimizu (Ryu), Miki Fujitani (Chun-Li), Kenji Haga (Ken Masters) Arvio: 3,5/5 Yleensä huolestun, kun käsiini osuu peliin (tietokone- tai konsoli-) perustuva anime. Syynä tähän on se, että ne usein ovat ”karmeinta lisenssiroskaa” mitä olla voi. Tämä oli ensireaktioni, kun sain Street Fighter II – the movien käsiini. Eikös tämä ollut se hassu kolikkopeli, jossa sitä iskunappia piti oikeasti lyödä lyödäkseen vastustajaa ja nappulaan kohdistuneen iskun voima vaikutti pelissä lähtevän iskun voimaan? Pieni taustatutkimus paljasti, että Street Fighter ei ollut pelkkä peli vaan ilmiö. Elokuva alkaa tarinan päähenkilön Ryun ja Muya Thai-mestari Sagat:in välisellä kaksintaistelulla. Kaikkien genren konventioiden mukaisesti se tapahtuu myrskyssä keskellä autiota moottoritietä. Yllättäen Sagat häviää taistelun ja saa Ryun Shoryoken tekniikasta muistoksi, tavaramerkikseen muodostuvan arven. Seuraavassa kohtauksessa saammekin jo esimakua vapaata maailmaa tällä kertaa uhkaavasta vaarasta, aivopesty Cammy White salamurhaa ilmeisesti Amerikan oikeusministerin (eikö ne pahikset koskaan opi…). Jälleen kerran, paha Shadowlaw organisaatio nostaa päätään. Juonesta en paljasta sen enempää kuin että tarinaa kuljetetaan kolmen henkilön voimin. Streetfightereiden epävirallisen päähenkilön, Ryun, vaellusten kautta, hänen etsiessään haastavia vastustajia, myös Interpol agentti Chun-Lin Shadowlaw tutkimusten pohjalta sekä Shodowlawn johtajan Vegan monologien kautta. Kuten arvata saattaa, kaikki kolme tarinan osaa ovat selkeällä törmäyskurssilla jo ensimmäisen vartin kuluttua. Ohjaaja Gisaburo Sugiille ja käsikirjoittaja Kenichi Imaille kylläkin on nostetttava hattua siitä, että he ovat onnistuneet puhaltamaan näinkin paljon eloa Capcomin kaksiulotteisiin kolikkopeli sankareihin. Juonesta ei silti voi paljonkaan puhua , mutta Streetfighter II the movie on ennenkaikkea viihdyttävää ja suoraviivaista mättöä. Tosin on muistettava, että Streetfighter II the movie on vuodelta 1994. Tämä näkyy graafisessa ulkoasussa ja animaation laadussa. Äänipuoli sen sijaan on huolella tehty, yllätyksekseni sain havaita että levyltä löytyi jopa 5.1 Dolby Digital ääni. Leffassa on muutamia tahattomia, mutta silti hilpeitä kohtauksia. Vegan Monologi siitä, kuinka hän taltuttaa Ken Mastersin psykovoimillaan (onkohan kyse psykoosista vai psi-kyvyistä?) tai melkein fan-servicen puolelle menevä Balrogin ja Chun-Lin välinen matsi, jossa sohvakin kelpaa heittoaseeksi. Mika Peltola for smackthejack.net photos copyright by TOEI, 1994