STOP THE PRESS!

Badding

Badding

Kuva: Maiju Landström

Esitys: Someron Esakallion tanssilava la 22.7.
Ohjaus: Timo Suomi
Käsikirjoitus: Heikki Metsämäki
Esiintyjät: Heikki Hela, Samuel Shipway, Jani Forsman, Suvi Karjula, Sonja Priimägi, Joonatan Laine, Kaija Parko, Alexandra Laurila, Linnea Varjus, Aino Kesäniemi
Muusikot: Jari Nieminen, Mikko Kaakkuriniemi, Kari Vehkaluoto, Timo Vesajoki
Arvio: 4/5

Kun Rauli (Shipway) laulaa koulun joulujuhlassa ”Heinillä härkien kaukalon”, opettaja kehuu, että tästä vielä tullaan jatkossa kuulemaan. Siinä opettaja oli täysin oikeassa, sillä siitä nuoresta ujosta pojasta kasvoi yksi maamme merkittävimmistä laulajista. Helan esittämä noin nelikymppinen Rauli puolestaan muistelee omaa elämäänsä nuorena Baddingina (Forsman). Kuvioissa ovat mukana myös äiti (Priimägi), ystävä Rafe (Laine) ja tyttöystävä Soili (Karjula).

On myönnettävä reilusti, että minulla oli ennakkoluuloja tätä esitystä kohtaan, sillä aiemmat näkemäni Badding-tulkinnat ovat jättäneet jollain tavoin meikäläisen kylmäksi. Eivätkä ne oikein ole säväyttäneet, muuta kuin laulujen osalta. Ennakkoluuloni olivat täysin turhia, sillä Badding-elokuvan toisena käsikirjoittajana toiminut Somerjoki-tietäjä Metsämäki on kirjoittanut yllättävän toimivan käsikirjoituksen. Sen vahvuus on, että se ei todellakaan mene kronologisesti miehen tarinan mukaan, vaan tarinaa sekoitellaan sopivasti, lisäten siihen elokuvasta tuttua sadunomaisuutta hienojen kappaleiden väliin.

Mitä itse musiikkiin tulee, niin luvassa on yllätyksellinen setti. Vaikka tunnettuja kappaleita kuullaan, niin mukaan on lisätty myös harvemmin kuultuja kappaleita. Eikä kaikkia kappaleita myöskään laula pelkästään pääosan esittäjät, vaan myös Soilia esittävä Karjula pääsee muutaman laulun tulkitsemaan. Varsinkin kaksikko Hela ja Forsman ovat todella kovia luita. Kumpikin vetää sellaiset roolisuoritukset, että näin tarkkaotteista somerjokimaista tulkintaa en ole pitkään aikaan nähnyt. Varsinkin Hela todella muistuttaa sekä äänellisesti että fyysisesti vanhempaa Raulia, niin että oikein selkäpiitä kutittaa. Forsman puolestaan vääntää sellaisen vaihteen päälle esimerkiksi laulaessaan Fiilaten ja höyläten, että yleisö on suorastaan hurmiossa. Jos jotain heikkoa puolta pitäisi löytää, niin toisen puolen loppupuoli on hivenen väkinäinen draamallisesti ja sitä pyritään täyttämään vain musiikilla. Tässä kohtaa olisi varmasti tarvittu dramaturgia, joka olisi saanut tuon lopun hieman viilattua. Hyvän maun jättää kuitenkin tyylikkäästi toteutettu, lopuksi kuultava Kauas pilvet karkaavat Shipwayn esittämänä, jolloin vanha Rauli siirtyy pilvien taakse. Pienestä miinuksesta huolimatta tämä Someron Esakallion Badding-esitys on todella nautittavaa kesäistä musiikkiteattteria.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net