STOP THE PRESS!

Mr. Woodcock

mr_woodcockOhjaus: Craig Gillespie
Käsikirjoitus: Michael Carnes, Josh Gilbert
Tuotanto: Bob Cooper, David Dobkin
Pääosissa: Billy Bob Thornton, Seann William Scott, Susan Sarandon
Arvio: 3,5/5

Mr. Woodcock on komedia itsensäpuolustamisen tärkeydestä ja menneisyyden kohtaamisesta. John Farley (Seann William Scott) on yksi tiukan liikunnanopettajan (Billy Bob Thornton) kiusatuista silmätikuista. Opettaja simputtaa ankarilla otteilla ja tämä jättää Johnille ikävät muistot kouluajoista. Myöhemmin hän kirjoittaa kokemuksistaan kirjan – Päästä irti menneisyydestä. Julkkiksen ominaisuudessa hän aikoo palata kotikonnuilleen ottaakseen vastaan kunnianarvoisan huomionosoituksen, Maissintähkäavaimen. Äiti on sillä aikaa seurustellut pitemmän aikaa ja häätkin ovat jo mielessä. Selviää, että äidin mielitietty on kyseinen liikunnanopettaja ja Johnin on tätä tietenkin vaikea hyväksyä. Menneisyydestä irti päästäminen alkaa nyt todenteolla: liikunnanopettajasta on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä.

Liikunnanopettajan rooli sopii Billy Bobille oivallisesti. Hänessä on hiljaista karismaa ja tarvittaessa tiukkaa ja seksikästä läsnäoloa. Hän on uskottava simputtavana opettajana. Susan Sarandon vetää äidin roolinsa niin hyvin kuin se näissä sovinnaisissa puitteissa on. Aiempi ohjaus Gillespiellä on Lars and the Real girl ja tämä on siis hänen toinen ohjaustyönsä. Käsikirjoittajatkin ovat aika lailla ensimmäistä kertaa asialla ja toinen heistä, Gilbert on myös näytellyt tv:n puolella.

Komedia on hyvin miehinen. Sen lähtökohta on se, että kukin löytäisi itsestään nyrkkisankarin. Itseään pitää puolustaa henkisellä ja fyysisellä voimalla kunnolla koska muuten on nössö ja luuseri. Naiset ovat erotuomareita pehmeällä tavalla. Heillekin olisi saanut kirjoittaa kipakkoja repliikkejä. Kieltämättä elokuvassa on hauskoja kohtauksia vaikka koulukiusaaminen on vakava asia. Jotenkin elokuva jättää testosteronisen olon. Itseään pitää puolustaa kyllä mutta nyrkitkö ovat ainoa keino laittaa rajoja ihmisten välille? Sanan säilä riittää tässä elokuvassa vain moittimaan muita henkisellä yliotteella. Vai niinkö se on, että nyrkkisankari ymmärtää vain nyrkkiä? Aivot eivät tälläisella ihmisellä rekisteröi muuta. Vai ymmärränkö tämä komedian nyt aivan liian vakavasti? Ehkä tuo sisäinen nyrkkisankaruus onkin sitä mustaa komediaa ja ironiaa.

Elokuvassa virnuillaan myös elämäntapaopuksille. Kuin majakanvalon lailla ihmiset löytävät niistä viisauksia ja valoa omaan elämäänsä ja niin Farleyn kirjakin koskettaa ihmisiä. Hauskuutta kieltämättä syntyy kun kirjaa halutaan noudattaa pilkuntarkasti kuten raamatun saarnojakin. Sama se, kuka kirjoittaja on ja miten hän noudattaa ajatuksiaan omassa elämässään. Kaiken kaikkiaan elokuvan ihmiset ovat kärjistettyjä. Reaalinen maailma esittäytyy kuin lapsen näkemänä mustavalkoisena fantasian maailmana. Omat ajatus pinttymät estävät näkemästä maailmaa sellaisena kuin se on. Tässä ja nyt voi reagoida tapahtumiin ja ihmisiin kuin taasen menneisyyden värittämien lasien kautta. Elokuva on myös toisaalta aika salakavalan nokkelakin. Bonuksina dvd:ltä löytyy poistettuja kohtauksia sekä elokuvanteosta kertova osio.

Sari Rivinen for smackthejack.net

Photo´s copyrights by New Line Cinema, 2007

Traileri: