STOP THE PRESS!

Martti Servo & Napander – Teräsmylly jauhaa

Martti Servo & Napander - Teräs mylly jauhaaTuotanto: Ranka
1. Kapuloita rattaisiin 2. Paljon onnea Suomi! 3. Ei kiukku pahaa tee 4. Rakkaus tekee kipeää 5. Tänä kesänä mä rakastun 6. Nyt nollaan täysillä 7. Paarman ajama 8. Laveri on mun kaveri 9. Teräsmylly jauhaa 10. Rokkaava perjantai 11. Mauno’s Tauko
Arvio: 3,5/5

Servon Mara ei ole Napanderinsa kanssa uutta studiolevyä tehnyt neljään vuoteen. Muutenhan niitä on parinkymmenen vuoden aikana tämä uutuus mukaan lukien syntynytkin kymmenkunta. Mikä parasta – tai pahinta, katsantokannasta riippuen – niin eihän tätä uusinta millään tavalla erota edellisistä. Servo ja bändi on täysin entisensä ja tarjoaa faneilleen tuttua ja turvallista. Mitähän muuta nyt sitten kukaan odottikaan? Hevimetallia tai räppiä?

Servon omintakeinen laulutyyli, Moody Muukkulan komeat urut ja pikkuisen viisto lyriikkamaisema on tämän aktin tavaramerkki. Live-esitysten suvereeni yleisön ottaminen ei tietenkään välity levylle mutta onhan tässä paljon hupaisaa materiaalia. Ja myös ei-niin-hupaisaa: Rakkaus tekee kipeää, esimerkiksi, on ihan vakavalla naamalla vetäisty peräti riipaiseva balladi ja sellaisenaan ihan kelpo kappale. Mitään isoja hittejä ei varmaan tältä levyltä synny mutta ei se levystä huonoa sinällään tee. Tai no: Nyt nollaan täysillä jää ihan mieleen soimaan. Siinäpä nyt saattaa olla aineksia ihan iskusävelmäksikin. Biisi, jossa mainitaan Ari Vatanen, ei voi olla läpeensä huono. Biisejä on muutenkin synnytetty ihan huolellisen oloisesti ja fanit saavat monta uutta Servo-standardia.

Niin. Kyllähän levyn yleisilme taitaa kuitenkin olla vähän vähemmän hilpeä kuin monella muulla aiemmalla pitkäsoitolla. Napander yksinkertaisesti kuulostaa uskottavammalta iskelmältä kuin koskaan aiemmin. Pois lukien tietysti solistin itsensä posketon laulutapa, johon toki on jo vuosien varrella tottunut. Biisit ovat oikein kivoja pikkuiskelmiä ja ne on toteutettu viimeisen päälle Napander-tyyliin eli sovituksissa ei totisesti ole suotta keksitty pyörää uudelleen. Vinhat urkusoolot napsahtavat kohdilleen just eikä melkein ja muu yhtye on hyvässä vireessä tukemassa tavaramerkkisoundia. Varsinaisesta huumorimusiikistahan tässä ei voi puhua vaan ehkä ennemminkin hilpeään vivahtavasta kevyestä musiikista.

Tämä on niin perus-Marttia hyvässä ja pahassa, että eipä tästä voi sanoa mitään sellaista mitä ei orkesterin aiemmista tuotoksista olisi jo sanottu. Tämä levy olisi voinut syntyä koska vain. Tunnistettavaa, tuttua ja turvallista. Saa hymynkareen suupieliin ja lauleskelemaan mukana muutaman kerran. Joskin myös syvällisempäänkin materiaaliin on satsattu. Kelpo kepeily tämän tuskaisen ajan keskelle. Ei sen enempää muttei vähempääkään.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Ranka kustannus, 2017