STOP THE PRESS!

Sara Hildénin taidemuseon vuoden 2018 näyttelyt

Berlinde De Bruyckeren näyttelyssä kauniilla tavalla toteutetut, mutta vaikeita asioita kuten kuolemaa ja menetystä käsittelevät teokset on tarkoitettu lohduttamaan. Kesänäyttely käsittelee luontoa ja maailman synnyn kysymyksiä nykytaiteen teosten kautta.

Berlinde De Bruyckere 10.2.–20.5.2018

Kuvanveistäjä Berlinde De Bruyckere (s. 1964) asuu ja työskentelee Gentissä, Belgiassa. Sara Hildénin taidemuseossa järjestettävä näyttely on De Bruyckeren ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Koko museon kattava näyttely sisältää veistoksia ja piirustuksia pääasiassa 2000-luvulta, mutta myös 1990-luvun lopulta.

De Bruyckere luo veistoksia, jotka tuovat esiin ruumiillisuuteen ja kuolevaisuuteen sisältyvän herkkyyden. Veistoksen lähtökohtana voi toimia taiteilijan löytämä, haavoittunutta ihmisruumista muistuttava vanha puunrunko, josta otetun muotin hän peittää ensin maalikerroksin, valaa sitten vahaan ja päällystää lopuksi kangassuikaleilla. Parhaiten De Bruyckere tunnetaan hevosveistoksistaan, joihin tarvittavat ruhot hän saa eläinsairaalasta. Taiteilijalle hevonen ei ole kuollut, vaan se toimii elämään sisältyvän kuoleman symbolina.

Veistokset ja installaatiot saavat katsojissa usein aikaan ristiriitaisia tunteita. De Bruyckere on painottanut, ettei hänen tarkoituksenaan ole järkyttää, vaan hän tekee rakkaudella teoksia, joiden hän toivoo tuovan katsojilleen lohdutusta. Yhtenä esikuvanaan hän mainitsee flaamilaistaiteilija Rogier van der Weydenin (1399/1400–1464) ja tämän maalaaman Pietán. De Bruyckeren mukaan van der Weydenin kirkkoon sijoitetut maalaukset toivat tavalliselle ihmiselle lohdutusta, jos oli omassa elämässään kokenut surua ja menetystä. Omassa tuotannossaan De Bruyckere viittaa elämän vastoinkäymisiin jo teosnimissä kuten Sydän puhkesi (Het Hart Uitgerukt) ja Toteutumattoman toiveen vaimea itku (The muffled cry of unrealizable desire).

De Bruyckeren innoittajina ovat usein taiteen historia ja viime vuosina yhä useammin maalaustaiteen teokset. Vuodesta 1996 alkaen hän on valanut veistoksensa vahaan, jonka hän maalaa ihon väriseksi. Hän kertookin tehneensä veistoksissaan tutkielmia Lucas Cranachin (1472–1553) maalauksista, joissa hän ihailee taidokasta ihon ja lihallisuuden kuvausta. Jokaista veistosta varten De Bruyckere sekoittaa oman väripaletin, ja värikerrokset hän maalaa vahan alle, jolloin syntyy vaikutelma ihon kerroksellisuudesta.

2000-luvulla De Bruyckeren veistokset ovat muuttuneet abstraktimmiksi, ja ne saavat uusia merkityksiä myös näyttelytilan mukaan. Viimeaikaisissa teoksissaan hän on käsitellyt sukupuolisuuden teemaa. Uudessa, lakastuvaan liljankukkaan perustuvassa sarjassa, jonka teos It almost seemed a lily II (2017) sisältyy Sara Hildénin säätiön kokoelmaan, sukupuolisuus yhdistyy kristilliseen symboliikkaan.

Suomessa De Bruyckeren teoksia on aiemmin esitelty Nykytaiteen museossa 1996, Kiasman Ars 06 -näyttelyssä ja Emman Nykyaikaa etsimässä -näyttelyssä 2016.

Apina ja vesiputous 9.6.–2.9.2018

Kesänäyttelyssä sukelletaan luontoon, elämän alkulähteille. Maailman syntyä ja kehitystä käsitellään nykytaiteen teosten muodostaman aikajanan kautta. Näyttely perustuu Sara Hildénin säätiön kokoelmaan.