STOP THE PRESS!

Arn – Temppeliritari (Arn Tempelriddaren)

arn1Ohjaus: Peter Flinth
Käsikirjoitus: Hans Gunnarsson
Tuotanto: Waldemar Bergendahl, Jan Marnell
Pääosissa: Joakim Nätterqvist, Sofia Helin, Stellan Skarsgård, Bibi Andersson, Milind Soman, Vincent Perez
Arvio: 2/5

Yhteispohjoismaisena tuotantona valmistunut Arn – Temppeliritari maksoi peräti 25 miljoona euroa, mikä tekee siitä kalleimman koskaan Pohjoismaissa tehdyn elokuvan. Satsaus lienee kannattanut ainakin mitä katsojalukuihin tulee: Ruotsissa elokuvan on nähnyt jo yli miljoona katsojaa. Arn – Temppeliritari perustuu Jan Guilloun Arn Magnussonista kertoviin romaaneihin. Tanskalaissyntyinen ohjaaja Peter Flinth yrittää reippaasti mahduttaa Guilloun trilogian kaksi ensimmäistä kirjaa yhteen elokuvaan. Vaisuksihan yritys jää. Lisää kuitenkin on tulossa: vielä tänä vuonna pitäisi valmistua elokuvan jatko-osa, ja tv-sarjaakin kertyneestä materiaalista valmistellaan.

Arn – Temppeliritari sijoittuu Ruotsiin, 1100-luvun loppupuoliskolle. Arn Magnusson (lapsena, teininä ja aikuisena Noa Samenius, Bisse Unger, Joakim Nätterqvist) lähetetään lapsena luostariin, jossa hänestä koulutetaan taidoiltaan ylivoimainen taistelija. Taidoille tuleekin käyttöä, kun hän palaa kotiin: kolme sukua taistelee vallasta, ja Arn joutuu erilaisten poliittisten juonittelujen pyörteisiin. Muutakin aktiviteettia löytyy, kun hän rakastuu Ceciliaan (Sofia Helin). Aktiviteettien seurauksena Cecilia tulee raskaaksi. Moisen ruokottomuuden takia kaikkialla hääräävä kirkko julistaa Arnin ja Cecilian pannaan, ja molemmat tuomitaan luostariin 20 vuodeksi. Cecilian luostarikakku on yhtä kidutusta; Arn lähetetään pyhään Jerusalemin kaupunkiin taistelemaan vääräuskoisia vastaan. Rakkaus ei kuitenkaan kuole.

Lienee jonkinlainen elokuvamaailman luonnonlaki, että kun aletaan tehdä historiallista miekkaseikkailuelokuvaa, kaikki menee veteläksi ja pompöösiksi. Näin on käynyt myös Arn – Temppeliritarillekin. Näyttelijät laususkelevat repliikkejään mahtipontisina ja liki patsasmaisina. Pituutta elokuvalla on kaksi ja puoli tuntia, missä on kepeästi tunti liikaa. Jättibudjetista olisi pelkkinä filmikuluina saatu osa pois vähän etukäteen miettimällä. Hieman pohdituttaa muutenkin, mihin suuret rahat on käytetty. No, kostyymit ovat huolella tehtyjä ja avustajia riittää. Vähät taistelukohtaukset ovat näyttäviä. Pakollista näissä elokuvissa vaikuttaa olevan myös eräänlaisen enkelikuoromusiikin käyttäminen. Luulen vähän, ettei tyylin valinta ole ollut muusikin säveltäneen suomalaisen Tuomas Kantelisen päätettävissä.

Jan Guilloun kirjoista pitäville Arn – Temppeliritari on myös pettymys. Guilloun romaaneihinsa nivoma historian ja politiikan tuntemus on jäänyt elokuvassa minimiin. Guilloulle läheinen auktoriteettiviha saa kylläkin ilmaisunsa Cecilian kolkossa luostarikokemuksessa. Flinthillä onkin ongelmia myös Cecilian ja Arnin tarinoiden yhteensovittamisessa. On melkein kuin seuraisi kahta eri elokuvaa, ja kun lopussa päästään Jerusalemiin, on kuin alkaisi jo kolmas elokuva! No, sitä jatko-osaahan pukkaa.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Svenska Filmindustri, 2008

Traileri: