STOP THE PRESS!

Hector – 70v. Special

Hector - 70v. SpecialKonsertti: Tampere-talon iso sali 12.11.2017
Arvio: 5/5

Viime vuonna 50-vuotis-taiteilijajuhlaansa viettänyt Hector teki mittavan konserttisalikiertueen. Mies oli pitkästä aikaa hyvässä vedossa ja yleisö todella piti näkemästään ja kuulemastaan. Tänä keväänä 70 vuotta täyttänyt taiteilija päätti tehdä pienen rundin yhtyeensä His Power Bandin kanssa akselilla Helsinki-Tampere-Turku. Kun mies ja yhtye on lähtenyt liikkeelle, niin myös salit on hyvin myyty. Näin myös Tampere-talon isosalikin.

Jälleen kerran huomasin, että yleisö koostuu pääosin itseäni vanhemmasta yleisökunnasta, mutta enpä olen sen antanut tähänkään saakka haitata. Hyvää musiikkia ollaan kaikki tultu kuuntelemaan – ja sitähän tietenkin tämä kokoonpano myös tarjosi. Konsertti käynnistyi Petri & Pettersonin 70-luvun kappaleella Nuoruus, jonka sanat olivat Mika Waltarin käsialaa. Vaikka suurin osa setistä olikin turvallisen tuttuja juttuja, niin onneksi mukaan oli mahdutettu yllättäviä kappalevalintoja. Osa niistä oli jo edelliselläkin kiertueella, esimerkiksi Hectorin Maaritille kääntämä Carole Kingin hitti Child of Mine eli suomeksi Lainaa vain, joka kuultiin jälleen miehen itsensä tulkitsemana. Uusista lisäyksistä pitää mainita mm. ruotsalaisrunoilija Dan Anderssonin lauluihin perustuvalta Ruusuportti-albumilta kappale Luossan kerjäläinen tai viimeisemmältä Hauras-albumilta Kesytetty.

Tämä hieman yli kolmituntinen konsertti tarjosi juuri sitä mitä yleisö oli tullut hakemaan: lämminhenkisen nostalgisen musiikki-illan. Maestro itse oli myös erittäin hyväntuulinen ja yhä kovassa vedossa. Muutaman vuoden hänen taustabändinään soittanut His Power Band Okko Larun johdolla on tuonut kappaleisiin sellaista elävyyttä, että oikeastaan voi sanoa niiden saaneen uutta virtaa. Kaiken lisäksi konsertin lopetus oli yllätyksellinen, erittäin hieno kunnianosoitus eräälle miehelle. Moni varmasti odotti, että lopuksi kuullaan lähes puhkisoitettu Lumi teki enkelin eteiseen, mutta ei. Sen sijaan Hector kunnioitti yhtä omaa esikuvaansa, Bob Dylania. Viimeisenä kappaleena osittain yhteislauluna hän lauloi Dylanin Blowing in the Windin. Todella hieno päätös tälle rakkauden ja rauhan konsertille, jonka tunnelma oli aistittavissa aina alusta loppuun saakka. Sellaisen ilmapiirin luomisen tämä mies todella osaa.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net