STOP THE PRESS!

Veera Maria – Sirkkalankadulla

Veera Maria - SirkkalankadullaTuotanto: Jaakko Järvinen
1. Sirkkalankadulla 2. Tulisipa joku 3. Maailman rumin päivä 4. Sun suu 5. Maisema kuin postikortti 6. Kellään ei oo kaikkea 7. Missä olet nyt 8. Kaiken kuninkaat 9. Varjosta valoon 10. Iltaisin
Arvio: 4,5/5

Veera Maria on yksi tuoreehko luku suomalaisten naispuolisten laulaja-lauluntekijöiden jatkumossa. Mutta kahta etunimeä käyttävä taiteilijatar ei ole Ellinoora tai Vilma Alina vaan operoi ehkä ennemminkin samoilla pitkospuilla kuin Katriina Honkanen, Liisa Tavi tai vaikkapa ihana Tarja Merivirta. Tämä ei soi yökerhoissa mutta toivottavasti radiokanavilla ja keikoilla. Me like.

Veera Marian ääni on ensimmäinen asia, joka levyllä kiinnittää huomiota. Se on kuulas, kiva ja sopii näihin tarinallisiin kappaleisiin kuin miekka huotraan. Siinä ei ole vähäisimmässäkään määrin Sannia tai Vestaa vaan se on enemmän puhdasta iskelmää kuin poppia. Veera Maria on tavallaan omintakeinen mutta silti tutun ja turvallisen kuuloinen. Mukava, kotikutoisen kuuloinen yhdistelmä melodiarakenteita ja mukiinmeneviä lyriikoita. Viimeksimainituissa on paljon kivoja pikku ideoita ja omintakeista tarinanpyörittelyä.

Veera Maria, joka siis on allekirjoittaneelle uusi tuttavuus, on tiettävästi näissä hommissa toistamiseen. En osaa arvioida mihin suuntaan hänen tulkintansa on kehittynyt mutta saatesanoissa kerrotaan tämän kakkoslevyn olevan muhkeampi ja vähemmän akustinen kuin debyytti. Nämä laulut ovat niin vahvoja, että toimivat miten vaan – välillä levyn mittaan tulee ajatelleeksi, että vähempi olisi enempi mutta sitten taas seuraavassa hetkessä tuumii, että nämähän ovat hyviä juuri näin. En oikein osaa sovituksiin sinällään kaivata mitään.

Kappaleista siis avaus- ja samalla levyn nimikkobiisi potkaisee homman käyntiin erittäin menevällä tavalla, oikeastaan se antaa levystä jopa ylipositiiisen kuvan, sillä kappale on todella hyvä toteutusta ja raikasta tulkintaa myöten. Se fakta, että loppulevyltä ei löydy ihan niin kovia hittivetoisia biisejä, ei ole varsinaisesti moite, sillä siitä huolimatta biisimateriaali on tiukkaa. Esimerkiksi Sun suu on iloinen, kepeä ralli, joka porautuu aivokuoreen kuin timanttipora ja saa hyvälle tuulelle. Tunnelmat levyllä vaihtelevat hidastempoisista, hieman alakuloisehkoista pikkuhelmistä mainitunkaltaisiin, hymyn huulille tuoviin menopaloihin. Yksikään laulelma ei ole levyllä turhaan eikä 10:n kappaleen nippu ala missään vaiheessa tympäistä. Osasyy siihen on artistin itsensä kerrassaan sympaattinen tapa valuttaa sielunsa raidoille.

Veera Maria on nimensä puolesta sotkettavissa niihin poppityttöihin mutta ei musiikkinsa. Toivottavasti tekijä on tullut jäädäkseen. Tämä jäänee hieman marginaaliin mutta sielläkin voi tehdä merkittävää ja hienoa materiaalia niille, joita kiinnostaa muukin kuin hittiradioiden meille syytämä poppituote.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Masi Music, 2017