STOP THE PRESS!

Paloma Faith – The Architect

Paloma Faith - The ArchitectTuotanto: Paloma Faith, Jesse Shatkin
1. Evolution 2. The Architect 3. Guilty 4. Crybaby 5. I’ll Be Gentle 6. Politics of Hope 7. Kings and Queens 8. Surrender 9. Warrior 10. Til I’m Done 11. Lost and Lonely 12. Still Around 13. Pawns 14. WW3 15. Love Me as I Am
Arvio: 4,5/5

36-vuotias brittilaulajatar Paloma Faith on tunnetumpi nimeltään kuin kenties biiseistään. No ainakin Picking Up the Pieces muistettaneen. Myös näyttelijänä uraa luoneen neidon neljäs kokopitkä on suurieleistä, hieman musikaalityyppistä laulantaa ja komeasti rakennettuja melodioita.

Levy on kyllä täynnä erinomaista, aika monipuolistakin musiikkia. Tämä ei oikein kokonaisuutena kategorisoidu popin yläviitteen alle vaikka toki sitäkin on mukana – olisiko tämä jonkinlaista britti-iskelmää sitten? Joka tapauksessa huomio kiinnittyy Paloman hienosti soivaan laulutapaan ja äänivaroihin, joita on. Laulajattaren äänityöskentely on äärimmäisen miellyttävää ja mukavan kuuloista eikä 15 kappaletta ole ollenkaan liikaa.

Mutta se olisi liikaa, jos biisintekopuolella ei olisi mitään annettavaa. Hyväkään ääni ei auta, jos biisit ovat keskinkertaisia, kysykää vaikka Diandralta. No, onneksi huolta ei ole silläkään puolella. Faith on itse vastannut aika suuresta osasta tuotantoa ja apuna on häärinyt mm. Sian ja Rihannan kanssa työskennellyt kultasormi Jesse Shatkin. Kappaleissa on rutosti tarttumapintaa ja ainakin allekirjoittanutta miellyttäviä, sanoisinko vanhanaikaisia melodioita, siis sellaisia, joita on hyvä laulaa mukana vaikkapa keikoilla. Tuotanto uhkaa ajoittain mennä vähän kliiniseksi nykynytkytykseksi mutta onneksi levyn yleisilme on orgaanisehko ja ilmava.

Levyä rytmittää kolme ’skittiä’, joiden perusteella voisi ajatella tämän olevan soundtrack mutta en ainakaan löytänyt tietoa, että näitä kappaleita olisi elokuvassa tai TV-sarjassa käytetty. Vaikka ihan hyvin voitaisiin. Levyn dynamiikka on sinänsä horjuva, että parhaat tykit on laitettu alkuun mutta onneksi isompaa vikaa nyt ei ole levyn jälkipuolenkaan biisirykelmässä. John Legendin kanssa huokailtu suuri I’ll Be Gentle on yksi levyn kulminaatiopisteistä – sitä ei oikein voi ylittää, joten levy kääntää siinä kohdin hieman suuntaansa takavasemmalle, uusille ulapoille. Hyvä niin. Kuulija saa kokonaisvaltaisen käsityksen Paloma Faithin kyvyistä.

Tämä Faith, vaikka vähän tuntemattomahko nimi ehkä Suomessa onkin, ei vaikuta missään määrin kertakäyttötähdeltä. Monipuolinen ja älykäs viihdyttäjä näyttää osaavansa vaikka mitä ja hänellä on edessään pitkä ura. Toivottavasti hän saa lisää vetoapua alan parhailta tuottajanikkareilta, jotta tällaisia harkitun oloisia napakymppejä osuisi kohdalle useampiakin.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by RCA, 2017