STOP THE PRESS!

Dixie Chicks: Shut Up and Sing

dixie_chicksOhjaus: Barbara Kopple ja Cecilia Peck
Tuotanto: David Cassidy, Barbara Kopple ja Cecilia Peck
Pääosissa: Dixie Chicks
Arvio: 4/5

Martie Maguiren, Natalie Mainesin ja Emily Robisonin muodostama Dixie Chicks on yksi maailman menestyksekkäimmistä kantriyhtyeistä. Heidän levyjään on myyty kaiken kaikkiaan yli 30 miljoonaa kappaletta. Menestyksestä huolimatta he ovat pitäneet päänsä kylminä ja eikä pissa ole näin ollen noussut päähän. Heidän musiikkinsa kertoo yleisesti ottaen heidän omista elämistään tai kokemuksistaan. Varsinkin parin vuoden aikana he ovat joutuneet kokemaan sen, kuinka heidän sanomisiaan tai tekojaan seurataan hyvin tarkasti. Maines haukkui avoimesti presidentti George W. Bushin Lontoon keikalla vuonna 2003. Tämän tapauksen jälkimainingeista kertoo Barbara Kopplen ja Cecilia Peckin ohjaama dokumenttielokuva ”Shut Up and Sing”.

Tapahtumat käynnistyvät juuri tuosta Lontoon konsertista, jossa Maines lausuu nuo kuuluisat sanansa. Eikös amerikkalainen lehdistö olekin huomioinut kyseisen asian ja suuri pommi onkin valmiina. Konserttilippujen ja levyjen myynti laskee radikaalisti. Eikä heidän musiikkiaan enää juurikaan kuule Yhdysvaltain radiokanavilla – varsinkaan etelävaltioissa sijaitsevilla radioasemilla. Manageri pyrkii kaikin keinoin saamaan heidät pyytämään anteeksi yleisöltään sanomisiaan, mutta tytöt päättävät olla pyytelemättä anteeksi keneltäkään. Dallasin konsertin yhteydessä Maines saa jopa tappouhkauksen, jolloin turvatoimet viedään äärimmilleen. Pian tämän jälkeen tytöt jäävät muutaman vuoden hiljaiselolle kunnes uusi levy ”Taking the Long Way” räjäyttää potin levylistoilla. Konserttikiertue koki tosin Yhdysvalloissa melkoisia takaiskuja. Osa konserteista siirrettiin suoraan Kanadan puolelle, jossa heidän suosionsa oli yhä iskussaan. Kaiken lisäksi levy nousi sekä Billboardin, että kantrilistojen kärkisijoille ja myöhemmin palkittiin Grammy-palkinnoilla. Olikohan siinä tarpeeksi tiukkapipoisille junteille?

Shut Up and Sing -dokumentin taustalta löytyvät Weisteinin veljekset, jotka muistetaan myös nykyisin Disney-yhtiön omistavan ja heidän aikoinaan perustaman laatuelokuvia työstävän Miramaxin pomoina. En yhtään ihmettele, miksi veljekset ovat halunneet osallistua tämän dokumentin tekemiseen. He ovat pyrkineet jutuillaan kolkuttelemaan sananvapauden rajoja. Tai ainakin niiden rajoja, jotka eivät halua totuuksia tai lähes todellista sanomaa kuulla. Kopplen ja Peckin dokumentti luo oivallisen kuvan menestyksekkäästä kantritriosta, jonka menestys ei ole noussut kaaliin ja joka uskaltaa reilusti seistä mielipiteidensä takana kaikesta huolimatta. Jotenkin tässä jutussa tulee hyvin mieleen Beatlesien tapaus, kun John Lennon sattui haastattelussa lausumaan erään lauseen, jonka amerikkalainen lehdistö oli irrottanut asiayhteydestä, ja näin saatiin iso skandaali uskovaisten parissa. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että sananvapaus on vain käsitteellinen asia. Siksi Shut Up and Sing -dokumentti osoittaa sen, että sananvapaus voi koitua kalliiksi uran kannalta.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Future Film, 2008

Traileri: