STOP THE PRESS!

Lauri Porra – Entropia

Lauri Porra - EntropiaTuotanto: BIS, Lauri Porra
1. Kohta 2. Domino Suite: Stasis 3. Domino Suite: Domino 4. Domino Suite: Surrender 5. Entropia, concerto for electric bass I 6. Entropia, concerto for electric bass II 7. Entropia, concerto for electric bass III 8. Entropia, concerto for electric bass IV 9. Kohta instrumental version
Arvio: 3,5/5

Lauri Porra on juuri nelikymppistynyt ja näin keski-iän alkamisen kunniaksi mies lataa ilmoille neljännen soololevynsä. Porrahan on basisti ja säveltäjä, joka muistetaan paitsi Stratovariuksesta, myös lukuisista muista projekteista. Monipuolinen musiikkivelho siis kaikkiaan ja kuin sitä korostaakseen tämä Entropia kasaa yhteen aikamoisen ensemblen – rupatteluista vastaa Paperi T ja taustoista Jaakko Kuusiston kipparoima Sinfonia Lahti. No huh huh? No huh huh!

Puuro on aika sankkaa lusikoitavaa. Heti avausraita Kohta vie 20:n minuutin kestonsa aikana kuulijan kujalle. Se kertoo hyvin mistä on kyse. Taustalla on hämärää, mystisen kuuloista sinfonista musiikkia ja päälle sitten Papru-herra julistaa riimikkäitä värssyjään. Taisivat olla Lyömättömät, jotka taannoin YleX:n nimikko-ohjelmassaa totesivat ykskantaan, että räpistä on tullut niin käyttömusiikkia, että sen kohta sulautuessa muihin genreihin, ei genrejä enää ole vaan kaikki on räppiä. Mainitsivat myös esimerkkinä lajityypin klasariräp. Silloin se nauratti mutta tässähän tätä nyt olisi levyllinen.

Miten tätäkin arvioi? Joka ainoa osaaja tällä äänitteellä pistää parastaan – vaikka toki Paperilta on ehkä syntynyt soololevylleen tehokkaampiakin rivejä. Yhtäkaikki, kokonaisuus on vaikuttava ja iso. Ehkä liian iso, sillä tämän haltuunottaminen on hikinen ja iso urakka, sanalla sanoen mahdotonta muutamalla kuuntelukerralla. Tähän ei keksi mitään referenssejä, vaikka kuinka yrittää. Välillä Sinfonia Lahti puskee päälle vaikutelmaa siitä, kuin olisin Tampere-talon Itsenäisyyspäivän juhlissa smokki ylläni. Sitten yhtäkkiä tunnelma vaihtuu, tausta vaimenee ja ääneen jää vain lakonisesti asiaansa lausuva Paperi T. Hittiradioiden musiikkivastaavat saavat tästä hermoromahduksen ja joutuvat sairaalaan.

Tämä on yhtä aikaa hienoa ja mahdottoman häiritsevää, tolkuttoman pompöösiä musiikkia ja sehän totta kai on arvo jo sinällään se. Levyllä on oikeastaan vain 4 kappaletta ja silti sen kesto on 83 minuuttia! Apua. Tähän ei Terveet kädet pysty. Puolivälissä levyn kuuntelu onkin turtumisen takia pakko panna tauolle, sillä vastaanottokyky ihan kertakaikkisesti katkeaa. Tämä pala ei ole purtavaksi yhdeltä istumalta. Levyn tenho on sen tunnelmassa ja vahvoissa nyanssien vaihteluissa. Mutta mulle ei selviä koko muhkean mitan aikana, että onko puhelaulun ja ison orkesterin yhteen liittäminen sopivaa vai ei. Mitäpä se mulle kuuluu. Ja eihän Paperin riimittelyjä kuulla kuin avausraidalla, jotenkin se silti koko levyä leimaa. Jossain vaiheessa sitä jopa odottaa…

Vuotta ei ole kulunut kuin 10 päivää mutta jos joku aikoo tästä vielä laittaa eriskummallisemmaksi tai valtaisammaksi, niin vuodesta 2018 on tulossa musiikillisesti jyrkkä. Erittäin jyrkkä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by BIS, 2018