STOP THE PRESS!

Kymenlaakson laulu

kymenlaakson_lauluOhjaus: Pirkka-Pekka Petelius
Käsikirjoitus: Harri Virtanen, Pirkka-Pekka Petelius
Tuotanto: Ilmo Laevuo
Pääosissa: Pirkka-Pekka Petelius, Kristiina Halttu, Ritva Oksanen, Jemina Sillanpää
Arvio: 4,5/5

Kymenlaaksossa kaikki hyvin? Tämän DVD:n mukaan jotain mätää Kymenmaalla. Taannoin YLE 1:n Kotikatsomo-otsakkeen alla nähty kolmeosainen sarja on nyt printattu myyntiversioksi ja hyvä niin, sillä kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden huippuhetkiä kotimaisessa draamassa. Tarinassa huippupsykologi Fabian Djupsjö sekoittaa elämänsä rakastumalla kollegaan, tai ei, ei kollegaan vaan rakkauden tunteeseen, siihen että joku välittää. Tästä alkaa itsepäisen ja omille heikkouksilleen täysin sokean Djupsjön pulkkamäki kohti vääjäämätöntä. Elämän rakenteet alkavat murtua vähä vähältä, äiti ei arvosta vaan naamailee minkä kerkiää ja oma poika on selvästi fiksumpi kuin mies itse. Kun verenperintönä virtaa kymenlaaksolainen vattumainen väkivalta niin heikosti siinä käy.

Kymenlaakson laulu on käsikirjoittaja Harri Virtasen ja Pirkka–Pekka Peteliuksen toinen voimannäyttö. Se ensimmäinenkin, 55 Minuuttia Puheaikaa, on ympätty bonukseksi tälle samalle DVD:lle. Vaikka sekin on hyvä, vasta Kymenlaakson laulussa resepti osuu täysin paikoilleen. Tämä tarkoittaa sitä, että käsikirjoituksen ja ohjauksen täydellinen symbioosi on hengästyttävän viihdyttävää katsottavaa, siitäkin huolimatta, että tarina on raadollinen, jopa vulgääri. Kuvat ja kuvalliset ratkaisut ovat komeita ja teksti todella mielenkiintoista. Jo näiden kahden osatekijän ansiosta tämän katsoo ahmien. Mutta avattaessa syitä siihen, miksi tämä toimii, löytää nerokkaan ratkaisun.

Kymenlaakson laulu perustuu yksinomaan kahden ihmisen välisille dialogeille. En muista ainuttakaan merkittävää kohtausta, joitakin joukkokähinöitä lukuun ottamatta, jossa kuvassa näkyisi enemmän ihmisiä kuin kaksi. Ratkaisu on hätkähdyttävä, varmasti joistain vaikeudessaan luotaantyöntävä mutta mielenkiintoinen. Kun 55 Minuuttia Puheaikaa oli monologi ja tämä kahdenkeskinen dialogi, niin perustuukohan seuraava Virtanen-Petelius- tuotanto kolmiodraamaan? Oli miten oli, edellisten töiden ansiosta mahdollista tulevaa tuotosta odottaa jo vesi kielellä ja kieli pitkällä.

Kun tarinaa kuljetetaan pitkillä kohtauksilla, joissa kamera nuolee näyttelijän kasvoja ja tunkeutuu ilmaisun äärilähteille, on sanomattakin selvää että sekä tekstin että esittämisen täytyy olla vahvaa tai reisille mennään. Ja nehän ovat. Hahmojen suuhun kirjoitettu puhe on rehevää, rikasta ja brutaalin rehellistä. Ainoa miinus tulee siitä, että kaikki tyypit tässä ovat siinä määrin sanavalmiita, että se ei ole todellista. Jokainen höpisee taitavia ja syvällisiä hieman toisistaan monistettuun malliin mutta kun ilmaisu on muutenkin kärjistettyä, niin sen antaa tässä anteeksi. Toinen hieman häiritsevä, melko tärkeäkin seikka, on loppuratkaisu, joka tuntuu turhan helpolta ja vaatimattomalta. Djupsjötä siinä vaiheessa jo 190 minuuttia seuranneena olisi voinut olettaa lopun olevan jotain vähän ovelampaa mutta menköön nyt sitten näin. Tuleepahan maakunnan mainostettu pimeä puoli esille ihan konkreettisella tavalla.

Näyttelijätyö on juhlaa. Peteliusta ei uskoisi siksi samaksi huumorihemmoksi kuin joskus. Ei siinäkään valossa, että ohjaus ja yleinen ahdistuneen synkeä näkemys (oletettavasti) ovat hänen. Kristiina Halttu hieman pyrkyrimäisenä Karinina on hallittu työ, samoin Jani Volasen ja Pirjo Lonkan asiakkaat mutta show on tietysti loppupeleissä pedattu raakalaismaisia totuuksia laskettelevaa äitimuoria näyttelevälle Ritva Oksaselle. Tämä mummo ei olekaan mikään keinutuolin perukoilta villasukkia ja Pihlajanmarjoja tarjoava nyssykkä. Oksanen kruunaa hienon uransa ja ansaitsee työstä kaikki mahdolliset tunnustukset, mitä saatavissa on. Jemina Sillanpää on kyynisenä teininä tässä hyvä mutta äskettäisen Kaiken Tämän Takana- sarjan perusteella hän on hieman yksi-ilmeisesti juuttunut yrmyn ja ahdistuneen nuoren rooliin.

Jo mainittu bonus 55 Minuuttia Puheaikaa on hankala pala mutta avautuessaan todella koskettava tarina miehestä, joka kertaa elämäänsä videokameralle. Sen värikartta on mietitty niin huolellisesti, että ihan kylmii. Kuvallisesti lyhytleffa on ensiluokkaista työtä. Tämä paketti on ostamisen arvoinen kaikille sellaisille suomiviihteen ystäville, jotka eivät vierasta hieman toisenlaista näkökulmaa välillä vähän kliseiseen draamatuotantoomme.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Tuotantoyhtiö Säihky, 2008