STOP THE PRESS!

Juliet Jonesin sydänystävät – Kadonneet laulut

Tuotanto: Timo Rautio
1. Torstai 2. Kuusi vanhusta 3. Pesonen 4. Rikas mies itkee 5. Murhaajat 6. Pahat voimat 7. Jättiläisten vasarat 8. Sana jota ei voi lausua 9. Terapeuttisen ehjä poika 10. Ei tarvitse ajaa kahtasataa 11. Laumaeläin 12. Elän, sillä sipuli
Arvio: 4/5

Juliet Jonesin Sydän (ja itseasiassa myös Inkvisitio) oli lapsuuteni tärkeitä yhtyeitä. Siksi tämä levy tuntuu yhtä aikaa kouraisevalta ja mukavalta. JJS-coveryhtye Juliet Jänes ja oululainen musiikin monitoimimies Timo Rautio ovat touhunneet nipullisen uusia Eero Jones os. Hyyppä– tekstejä lauluiksi ja laulut täksi levyksi. Mukavaa ja iloisesti helisevää suomipoppia, siis, mitäpä muutakaan. Takana kuitenkin väijyy palan kurkkuun saava henkilökohtainen tragedia.

Tähän luultavasti loppuu 33 vuotta kestänyt Jones-loppuisilla yhtyeen nimillä tehtyjen levytysten laadukas, joskin vähän epätasaisehko saaga. Tai näin ainakin arvelisin. Ja mikäs tähän on lopettaessa, Hyypän tekstit ovat ihan juuri sitä vanhaa kunnon JJS-ajoilta tuttua venkoilua ja siihen on luotu melodiat hyvässä hengessä. Sovitukset ovat ihan täyttä tavaraa ja vaikkei tältä levyltä nyt hittejä löydy niin ihan kelpo levy tämä on. Timo Rautio ei ole koskaan oikein ollut Oulun ulkopuolella kovinkaan tunnettu eikä ole kunnon läpimurtoa päässyt suorittamaan ns. kansalliselle tasolle mutta kovasta muusikosta ja mukavasta hepusta on kyse.

Timo Rautio on kasannut levylle kasan nimiä kunnioittamaan Oulu-rockin suurta nimeä. Pauli Hanhiniemi, Mira Luoti ja totta kai Oulun oma poika Jukka Takalo ovat mukana unohtamatta tietenkään alkuperäisiä Joneseja Karia ja Penttiä. Vain Samia jäin kaipaamaan joukkoon tummaan. Levyltä löytyy tunnelmointeja moneen sävyyn, sillä esimerkiksi Jättiläisen Vasarat ja Rikas mies itkee ovat raskasta rääkymistä kun taas vaikkapa Sana jota ei voi lausua vie tekemisen räiskyvyydessään ja letkeässä kompissaan jonnekin sodapopin paikkeille – joka sekään ei ollut alkuperäiselle JJS:lle mitenkään outo tie käydä. Mira Luodin laulama Ei tarvitse ajaa kahtasataa on melodialtaan kaikin puolin levyn huippuhetkiä. Levy onkin oikeastaan hauska läpileikkaus siitä, minkälainen monipuolinen poppoo originaali JJS oli. Siinä mielessä kunnon kunnianosoituksesta on kyse.

Ja sitten se loppukaneetti, jota ei oikein silmien hikoilematta voi kirjoittaa mutta jota ei tässä kontekstissa voi oikein poiskaan jättää. Eero Hyypän musiikkiura loppui kuin seinään kymmenisen vuotta sitten todetun parkinsonin taudin vuoksi. Kuulemma mies oli taannoin saatu hetkeksi JJS:n paluukiertueen Oulun keikalla lavalle mutta muutoin Hyyppä on valitettavasti kadonnut kuvasta, ”vaikka halua olisi tehdä vielä vaikka mitä”, kuten mies itse sanoi taannoin. Sitä isompi kumarrus tälle idealle, että Hyypän kelvolliset pöytälaatikkolyriikat saatiin ihmisten ilmoille. Ja sitten – Eero Jones itse laulaa levyn päättävässä Elän, sillä sipuli- kappaleessa. Se on koskettavinta kuunneltavaa pitkiin aikoihin. Levyn kansilehdessä on kuvia iloisesta Hyypästä osallistumassa sessioihin ja kyllähän se saa olon sangen ankeaksi.

En osaa sanoa tähän enää mitään. Jotkut asiat ovat isompia kuin levyt tai musiikit. Taistele, Eero! Ja kiitos!

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Poplandia Music, 2017