STOP THE PRESS!

Wish Upon

Ohjaus: John R. Leonetti
Käsikirjoitus: Barbara Marshall
Tuotanto: Sherryl Clark
Näyttelijät: Joey King, Ryan Phillippe, Ki Hong Lee, Mitchell Slaggert, Sydney Park
Arvio: 2,5/5

Muun muassa neljän vuoden takaisesta Annabelle-kauhistelusta tuttu John R. Leonetti on selvästi genrensä katsonut, siinä määrin lajityypillistä kirkumista on tämä viime kesän uutukainen Wish Upon. Ja tämä sanottu niin hyvässä kuin pahassakin. Elokuva tarjoaa lajin hevijuusereille jonkin verran ammennettavaa mutta muuten tekele on jokseenkin epätasaisehko.

Clare Shannon on introvertti tyttölö, jonka ystäväpiiri on suppea, äiti kuollut ja isä muuten vaan tärähtänyt. Roskiksia dyykatessaan iskä eräänä kauniina päivänä löytää kiinalaisen soittorasian, joka lupaa toteuttaa seitsemän toivetta. Siitähän koulukiusattu ja muutenkin epäsuosittu typy saa elämälleen aivan uuden suunnan. Kavereita alkaa yht’äkkiä ilmaantua ja poikakaverikin kainaloon. Vaan suosion hinta on karu: Soittorasia janoaa palvelujensa vastapainoksi hurmetta. Kohta alkaakin tapahtua mystisiä onnettomuuksia. Homma alkaa siis perkelöityä aika nopskaan.

Idea ja perimmäinen ajatushan tässä elokuvassa on oikeinkin kelpo mutta nyt vähän tuntuu, että Leonetti on joko kokemattomuuttaan tai muuten vain osaamattomuuttaan jättänyt herkullisen aiheen hyödyntämättä ihan täysillä. Elokuva on äärimmäisen tönkösti ohjattu – välillä se tuntuu kulkevan oikeinkin smoothisti pienen hetken mutta sitten se taas töksähtää paikalleen pitkäksi ajaksi jankkaamaan tyhjänpäiväisykksiä. Leonetilla ei oikein ole nyanssien, draaman tai painotusten tajua.

Elokuva on kyllä hyvin kuvattu ja sen lajille tyypilliset ääni- ja kuvatehosteet toimivat tiettyyn pisteeseen saakka mutta jokin silti mättää. Välillä ei oikein tiedä, katsooko kauhua vai komediaa – ja jos jälkimmäistä niin tahallista vai tahatonta. Ohjauksen löysyydestä kertoo, että pinnallisesta yrityksestä huolimatta elokuva ei oikein onnistu kauhistuttamaan kunnolla missään vaiheessa kestoaan. Välillä on hurjia kohtauksia toki mutta vähän tylsä ja mitäänsanomaton tulos loppupeleissä on. Enkä ole ihan varma, onko kauhuelokuvalle lähtökohtaisesti hyvä asia, että se saa lähinnä vaivaantumaan. Elokuva on kyllä tietyllä tapaa sympaattinen mutta…onko sekään tässä genressä sitten kehu? No ennalta-arvattavuus ei ainakaan ole. Sitäkin tämä elokuva valitettavasti on.

Onhan tässä joitain hyviäkin asioita, kyllä tämän ihan sujuvasti katselee mutta ei tämä oikein mieleen jätä pysyvää muistijälkeä, ei elokuvana saati kauhusellaisena. Pääosassa nuori Joey King tekee minkä pystyy mutta ilmeisesti henkilöohjauksesta johtuen hänkin jää vähän vaisuksi eikä oikein pysty kantamaan pääosaa. En osaa sanoa onko roolivalinta mennyt väärin mutta vähän kankea King roolissaan on ajoittaisia välähdyksiä lukuunottamatta.

Pikkukivaa puolikauhua. Eipä juuri muuta. Tyylilajista on valittavana monta parempaakin rainaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Broad Green Pictures LLC, 2017

Traileri:

Email
Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Vimeo