STOP THE PRESS!

Brimstone

Ohjaus: Martin Koolhoven
Käsikirjoitus: Martin Koolhoven
Tuotanto: Uwe Schott, Els Vandevorst
Näyttelijät: Guy Pearce, Dakota Fanning, Emilia Jones, Carice van Houten, Kit Harington, Paul Anderson
Arvio: 3,5/5

Mikäs kumma se tämä on? Hollantilaisella rahoituksella tehtyä jenkkiläiselokuvaa tehtiin kuin Iisakin kirkkoa, näyttelijöitä ja muuta työryhmää tuli ja meni ja ohjaaja Martin Koolhoven oli menettää terveytensä. Mutta sai kun saikin pidettyä päänsä ja visionsa ja vietyä pompöösin ylipitkän elokuvamonsterin päätökseensä. Niin, mistäs on kyse? Kauhua? Trilleriä? Historiallista draamaa? Länkkäriä? Kyllä, kaikkea sitä. Erikoinen soppa kaikkiaan.

Juonesta ei oikein voi sanoa muuta kuin, että mykkä Liz kasvattaa jotenkuten perhettään kun läheiseen kirkkoon saapuu salaperäinen pastori. Heti ensisilmäyksestä on selvää, että tällä kohtaamisella on tarkoitus. Ja tausta. Alkaa tapahtumien demoninen vyöry. Niin, juoni sinällään on aika perinteinen hyvä vs. paha- tyyppinen ratkaisu mutta elokuvan toteutustapa on epäkaavamainen. Se nimittäin etenee takaumina. Aivan, tästähän tulee hakematta mieleen vuoden 2000 iso hitti Memento. Toisin kuin Memento, Brimstone on outo ja painostava. Pääosan esittäjän mykkyys on taas Piano-referenssi ja on tässä taustalla jotain kaikuja siitäkin elokuvasta.

Tämä on valtava möhkäle ja jos jotain, niin jää ainakin mieleen kaikessa ahdistavuudessaan ja ylitse vyöryvässä synkeydessään. Elokuvassa on rutkasti väkivaltaa ja se on pimeä kuin…no, ahteri. Sinällään Koolhovenin tapa kertoa tarina takaumina on vähän teknistä kikkailua – jäin pohtimaan, että miten paljon erilainen elokuva olisi, jos se olisi kerrottu konservatiivusella tavalla? Niin, leikkaustapa ja esillepano on iso osa Brimstonen hieman kyseenalaista viehätystä.

Erikoismaininta on annettava Rogier Stoffersin kuvataiteelle. Hän tekee mitä käsikirjoituksen puitteissa on tehtävissä luodakseen leffaan edes hieman kauneutta ja komeutta. Ja onnistuu siinä. Kuvat ovat jylhiä ja eläviä. Toinen mainittavan arvoinen seikka on Guy Pearcen väkevä rooli papinperhanana. Hän jättää sinällään hyvän Dakota Fanningin valitettavasti varjoonsa. Muutkin roolisuoritukset ovat hyviä mutta niitä on liikaa, osan porukasta olisi voinut lahdata jo käsikirjoitusvaiheessa ja jättää aika päälleliimatun oloiset sivujuonet väliin. Se olisi terhakoittanut ja napakoittanut aivan liian pitkää elokuvaa sopivasti eikä sen ote olisi mainittavasti tylsynyt.

En oikein tiedä pidinkö tästä vai en. Onhan se hyvä, että elokuva jää mieleen mutta on tämä turhankin raadollinen. Elokuvasta jää tuntu, että siihen on ympätty tahallaan järkyttämään pyrkiviä elementtejä. Onhan tässä paljon vahvuuksia mutta lopputuntemuksena tälle tuomiopäivän länkkärille jää vähän wtf.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by NonStop Entertainment, 2017

Traileri: