STOP THE PRESS!

Tuohimaa – Uuden alun edessä

Tuotanto: Jari Millaskangas, Lauri Tuohimaa
1. Uuden alun edessä 2. Oman tarinansa sankari 3. Ystävyys käteen jää 4. Tänne heti kaikki ja nyt 5. Onnen rippeet ja rikotut unelmat 6. Seinät 7. Voimaa 8. Jos en sua koskaan 9. Varjoissa vaeltaja 10. Kunpa olisit täällä 11. Ohikulkija 12. Kahleet
Arvio: 3/5

Mikä näitä vaivaa? Yhtyeen nimeä ei löydy koko kannesta, ainoastaan sivuetiketistä, siis siitä, joka näkyy kirjahyllystä ulospäin. Lopulta, kun levyn ottaa irti kotelosta ja laittaa soittimeen, löytyy sen alta biisintekijätiedot. Sentään, hallelujaa, tosin niistäkin on hankala sijoittelun ja tekstin pienuuden vuoksi saada mitään tolkkua. Ja lopun infon saankin sitten googlata itse. Aha. No ollaan salaperäisiä sitten. Ottakoot jokainen itse selvää mistä on kyse. Kansivihot onkin vähän ysärii.

Okei, suhteemme tämän T:n kanssa ei lähtenyt käyntiin kovinkaan hyvin, kun #¤%&ttaa jo ennen ensimmäisiä sointuja. Keskitytään sitten itse musiikkiin. Kolmihenkinen trio takoo menevää rokkia, jota miesten menneisyyden vuoksi voisi ajatella kovinkin raskassointiseksi. No, ei tämä nyt ihan kaameinta karjumista toki ole vaan enemmänkin ’popedaa’. Jokainen ottakoon tuon nyt sitten omaan kulttuurihistorialliseen näkemykseensä sopivana mainintana. Itse näen, että tämä Tuohimaa tarjoilee kovia keikkarevityksiä ja muutaman kivan korvakarkin suomirokin ystäville mutta ei oikeastaan paljon enempää. Ja onnistuuhan laulaja välillä kuulostamaankin hämmästyttävästi Ikurin Paulilta – TJEU Seinät.

Ei voi sanoa, että tämä olisi mitenkään kehno levy, sen soundit on vuorattu mellevästi ja periaatteessa kaikki on kuten kuuluukin. Ainoa vaan, että laulajan itsensä suoritus on vähän aneeminen siihen nähden, että soitanta toimii oikeinkin hyvin. Ja kun biisimateriaali jää vähän valjuksi, niin levystä jää vähän sellainen…köyhän miehen 51 koodia- olo.

Lyriikat ovat yksi korviin osuva asia. Eikä välttämättä hyvässä. Näin tekstipainottuneena huomaan moniakin pieniä yksityiskohtia, jotka mättävät. Erityisen kipeää tekee yleislinja, laulettu sanoma kun ei millään tunnu oikein bondaavan rullaavan, raskaahkon rokin kanssa yksiin. Ihan kuin laulaja olisi monessakin mielessä eri biisissä kuin muu orkesteri. Mielenkiintoisena detaljina kerrottakoon, että sanoituksia levylle on raapustellut muun muassa muuan Miia Nuutila! No, kun viikon elää, niin värssyn viisastuu. En tiennyt tämän näyttelijättären taipumuksista tehdä tämänkintyyppistä taidetta.

Sivusinkin jo sitä, että kyllä tätä varmasti keikalla on kiva kokea. Olin jo toteamassa, että ei tämä nyt esikoislevyksi ollenkaan heikko suoritus ole, mutta katsopas: Tämähän olikin jo kakkosalbumi. Silti näin pelkästään audiaalisesti nautittuna tästä jää uupumaan se kuuluisa jokin. Ja on se kansi oikeasti ihan kiva kun sitä vähän pyörittelee käsissään. Peace.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Go Music Records, 2018