STOP THE PRESS!

Miss Pettigrew – Päivä täynnä elämää (Miss Pettigrew Lives for a Day)

miss_pettigrewOhjaus: Bharat Nalluri
Käsikirjoitus: Winifred Watsonin romaanin pohjalta David Magee ja Simon Beaufoy
Tuotanto: Nellie Bellflower, Stephen Garrett
Pääosissa: Frances McDormand, Amy Adams, Lee Pace, Tom Payne, Mark Strong
Arvio: 2,5/5

Jokaisella naisella on päivänsä, julistaa tämän elokuvan johtolause. On kai niitä enemmänkin. Yhtäkaikki Miss Pettigrew – Päivä Täynnä Elämää vie meidät 30-luvun Lontooseen, jossa hupelo viisikymppinen lastenhoitaja Guinevere Pettigrew ei onnistu natsaamaan tiukkaa asennettaan ammattinsa kanssa. Tuloksena on potkut vähän sieltä sun täältä ja ruoan hankkiminen soppajonosta. Onnekas sattuma ja pieni kieroilu (papin tytärkin näemmä laittaa oman suolensa edelle kun tiukka paikka tulee) johtaa Pettigrew’n wannabe-näyttelijä Delysia Lafossen luo mutta maijapoppasen hommat vaihtuvatkin kaaosorganisaattoriksi – Lafosse kun elää paitsi sotkuisesti myös keskellä vakavan tuntuista neliödraamaa. Kosijoita siis piisaa ja vanhemman valtionaisen viisaus tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. Pettigrew onnistuu yllätyksekseen järjestämään sivussa myös asiat asiansa kuosiin.

Intialaissyntyinen Bharat Nalluri on hankkinut kannuksensa TV:n puolella, lähinnä Life on Marsin ja muiden sarjafilmien ohjaajana mutta Miss Pettigrew on hänen ensimmäinen kokopitkä ohjauksensa länsimaissa. Kaikesta huomaakin, että lajityyppi ei ehkä aivan ole selkärangassa, sillä elokuvaa leimaa tietty velttous ja hidastempoisuus sekä rytmin töksähtely. Ei se katselunautinnon kannalta nyt ratkaisevan surkea asia ole mutta kun juonikin on aikamoista huttua eikä ennalta-arvaamattomuudesta voida edes puhua, eivät ainekset ole kovin kehuttavat. Mitä viivan alle siis jää? Hyvää tuulta, rentoa meininkiä ja muutama hyvä kohtaus. Etenkin elokuvan alussa on lupa odottaa paljon, sillä se on menevä ja reipas, jännitys nousee kun ei oikeastaan vielä tiedä mitä odottaa. Alkulatauksen jälkeen homma lässähtää ja kun asetelmat käyvät selviksi, on elokuva ajoittain jopa todella tylsää katsottavaa. Täysin tarpeeton lopun väkivalta vie pohjaa pois kaikelta siihen mennessä nähdyltä.

Nallurin kunniaksi on sanottava, että hän saa elokuvaansa ajoittain hyvin ajan henkeä. Jopa musiikki on kahisevan savikiekkomaista mutta silti ajan tyyliin letkeän jazzahtavaa. Musiikkia on paljon, ehkä hieman liikaakin. Lafossen laulukohtaus tuntuu jo vähän ylivedetyltä ja melkoisen alleviivatulta. Mutta muuten pyrkyri Delysiaa näyttelevä Amy Adams on eräs elokuvan valopilkuista, sillä Adams tekee hahmosta todellisen jokaista elettä, ilmettä ja lantion liikahdusta myöten. Yksi naissuosikeistani Frances McDormand varsinaisessa nimiosassa on toki hyvä hänkin mutta rooli ei suo hänelle nyt niin kovin paljon liikkumavaraa varsinaiseen loistosuoritukseen. Adams on hiuksenhienosti muistettavampi, mikä on ihan hyvin. Kolme mieskosijaa hukkuvat massaan vaikka tyypeistä olisi ollut mielenkiintoista tyypitellä tykkänään persoonalliset karaktäärit.

Periaatteessa Miss Pettigrew – Päivä Täynnä Elämää on ihan tuubaa mutta jotenkin tätä ei henno haukkua ihan pataluhaksi, sillä siinä on jotakin sympaattista ja onnellista. Vaikka välillä tahtoo väsähtää, pitää jokin tatsi kuitenkin huolen siitä, että ajoittain elokuva herää eloon, sykkii vähän aikaa ja sulkeutuu taas omaan mitäänsanomattomuuteensa. Eihän tämä ikimuistettava ole, ei, mutta ei ilkeäkään tai pahansuopa. Bonukset ovat leffan tasoa – ympäripyöreitä ja kliseisiä. Poistetuissa kohtauksissa tosin on muutama hyvä pätkä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Focus Features, 2008

Traileri: