STOP THE PRESS!

Speed Racer

speed_racerOhjaus: Andy & Larry Wachowski
Käsikirjoitus: Andy & Larry Wachowski, Tatsuo Yoshida
Tuotanto: Andy & Larry Wachowski, Grant Hill, Joel Silver
Pääosissa: Emile Hirsch, John Goodman, Christina Ricci, Susan Sarandon, Paulie Litt, Rain, Willy, Matthew Fox
Arvio: 3/5

Wachowskin veljekset jatkavat Matrixista tuttua visuaalista ilotulitusta hieman välityön tapaisella Speed Racerilla. Nyt unohdetaan seikkailut ajassa, paikassa ja mielessä, pistetään vyöt kiinni ja annetaan hanaa kuin Niki Lauda ikään. Elokuva perustuu Tatsuo Yoshidan luomaan, ainakin kotimaassaan ilmeisesti melkoista suosiota nauttivaan anime-sarjaan. Mutta silti ainakin itse katson oikeita formuloita kuin tätä.

Johonkin määrittelemättömään futuuriin sijoittuva leffa kertoo Speed Racerista, nuoresta kilpa-autoilijasta ja hänen perheestään, jossa isä puurtaa nyrkkipajalla kilpa-autoja Speedin ja aiemmin isoveljensä Rexin ajettavaksi. Rexin lupaavasti käynnistynyt ura katkeaa fataaliin onnettomuuteen mutta pikkuveljestä on muotoutumassa vielä veikkaakin viekkaampi rattimies. Mutta kuten niin usein autourheilussa käy, sponsorit ja tallimääräykset puuttuvat pahasti peliin ja kohta pieni Racer-tiimi on ahdingossa. Speed ottaa asiakseen tuoda julki lajissa rehottavan fuskun ja epelipelin mutta kun vastavoimana on mahtipontinen markkinamies mammonineen, ei pienen ääni kuulu. Ei ennen kuin Racer päättää panna radalla kovan kovaa vastaan.

Vanhana kilpa-autoilijana ja lajiniilona tietysti aihe sykähdyttää ja kun ensimmäiset varsinaiset kilpavälähdykset pärähtävät kankaalle, tuntuu sydän sykkivän hetken aikaa 800 km/h, kuten elokuvan autotkin. Wachowskit ovat tapansa mukaan luoneet maailman, joka on luotu uskomattoman hienosti animoiden. Elokuvan alku lupaakin hyvää, sillä takaumin tehdyt henkilöesittelyt tuntuvat myös nerokkailta. Värit, lavastukset ja vauhti viehättää. Leikkauksia ja suoranaista kuvamanipulaatiota on hurja määrä, silmiin sattuu mutta kyllä sen kestää. Muutama Matrix-parodiapätkä huvittaa. Mutta mihin suuntaan tässä edetään?

Speed Racerin etukäteisodotukset tyrkkäsivät sen lähtöruudukon puolivälin huonommalle puolelle mutta sen lähtö viivalta oli sähäkkä, suorastaan virtaviivainen. Se laittoi odottamaan hyvää lopputulosta mutta ennen ensimmäisiä varikkokäyntejä ilmenee tyhjäkäyntiongelmia ja puolivälissä elokuva suorastaan spinnaa nurmikolle jääden sinne odottamaan hinausautoa jota ei ikänä tule. Elokuva jollakin merkillisellä tavalla sekä kaatuu että turvaa kilpa-ajokohtauksiinsa. Toisaalta, kuten todettua, ne ovat uljaan komeita, tilannerikkaita ja täynnä adrenaliinia. Mutta hei, ovathan ne ihan kipeän typeriäkin. Autot ajavat Monacon rännejäkin kapeampaa kourua ylös ja alas keskipakois- ja painovoimia uhmaten mutta ohituksia nähdään niin sivulta, alta, päältä kuin keskeltäkin. Kovat kuskit eivät taistele enää sekunnin tuhannesosia vaan maan vetovoimaa ja pahiksien autoihin kiinnitettyjä koukkuja ja muita konnuuksia vastaan. Ei kai kukaan tästä odottanutkaan dokumenttia mutta jotain rajaa: Uskomattomuus syö elokuvaa sisältä päin.

Ja juoni – en olisi odottanut tällaista kliseekimppua arvostetuilta ohjaajaveljeksiltä. Mitään yllättävää ei nähdä. Kuollut Rex-veli – Kuski X- kuvio on kaikessa puppuudessaan jo tasoa imbe-silli ja uudet perunat. Ja totta kai Speedin mielitietty on heti autoon istahtaessaan varsinainen michelemouton ja pistää kokeneita kilpaveikkoja kuusnolla. Joo. Ajamisen ulkopuolinen toiminta tässä elokuvassa löyhkää ja pahasti mutta kun ajaminen itsessäänkin on välillä kuin Ritari Ässästä niin pienin väläyksin sitä kuvittelee katsovansa Rennyn Driveniä. Mutta jonkinlaista formuloihin pesiytyvän kepulipelin kritiikkiä olen jossain käsikirjoituksen perimmäisen arkin nurkassa havaitsevinani ja se on tietysti aihe, josta pitää tehdä kantaaottavia juttuja. Vaan eihän kilpa-autoelokuvia sinällään liikaa ole, joten pinnat nyt ihan aiheesta. Ja sitten vielä: Näyttelijätyö on mitä se nyt tällaisessa rymistelyssä voi olla mutta Willy-apina Chim Chiminä on joukon ehdottomasti lujin taiteilija pesten goodmaneilla ja sarandoneilla lattiat ja vielä katotkin. Wrum wrum!

Muuten: DVD-bonukset kannattaa tsekata, sillä niihin on peräti nähty vaivaakin. Leffan karismaattisimmat esiintyjät Paulie Litt ja Willy esittelevät omaperäiseen tyyliin elokuvan taustaa ja meininkiä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Warner Bros Pictures, 2008

Traileri: