STOP THE PRESS!

The Forbidden Kingdom – Kaksi mestaria

forbidden_kingdomOhjaus: Rob Minkoff
Käsikirjoitus: John Fusco
Tuotanto: Casey Silver
Pääosissa: Jet Li, Jackie Chan, Michael Angaro, Yifei Liu
Arvio: 1/5

The Forbidden Kingdom – Kaksi Mestaria marssittaa ensimmäistä kertaa samalle filmille itäisten maiden supertähdet Jackie Chanin ja Jet Lin. Se on myös Leijonakuningasta ja muita animaatioita luotsanneen Rob Minkoffin ensimmäinen oikea elokuvayritelmä, vaikkakin se ammentaa edelleen aikalailla tehoste- ja animaatiomaailmasta. Elokuva on myös allekirjoittaneelle aivan väärää tavaraa.

Tarina on täynnä mahtavia juonenkäänteitä ja käsikirjoituksellisia oivalluksia…eikäkun eipäs olekaan. Siis jenkkiteini Jason ’diggailee sikana’ kiinalaisia väkivaltaleffoja ja käy lainaamassa niitä nukkavierulta vanhukselta Hopilta. Jason itse sen sijaan ei ole kovin lujassa huudossa huudien porukoiden keskuudessa ja niinpä sitten tapellaan. Voi jehna, poitsu onnistuu löytämään taikasauvan, jonka avulla hän pääsee hups vaan pakenemaan ahdistavaa alakynttä kaukaiseen Kiinalaan. No taikasauvahan on tietysti haluttua kamaa kun paha Sotalordi pitäisi syöstä vallasta. Niinpä sitten sohitaan keihäillä. Avukseen Jason saa juopon Lu Yan, jätkän lujan, sekä hiljaisen munkin ja vielä pakollisen böönankin. Näiltä Jason oppii taistelutaitoja joita tarvitaankin, kun piakkoin veitset heiluvat. Oho, yllättäen Jason oppii mestariksi ja taikasauva palautuu hyviksille. Välissä taistellaan sääret savuten. Mutta oliko kaikki vain unta? Vai eikö?

On tämä vaikea paikka. Kaksi Mestaria ei lähde, ei sitten yhtään. Kuuluisan stunttikoordinaattori Woo-ping Yuenin suunnittelemat taistelukohtaukset ovat tietysti hienoja mutta harjaantumaton junttisilmäni ei näe niissä mitään sellaista, mitä ei olisi joissain aiemmissa kungfu-elokuvissa nähty. Varmasti tämä melske alan harrastajissa herättää hurraahuutoja. Oikeastaan tämäntyyppinen elokuva vertautuu onttoudessaan pornoelokuvaan, jossa niissäkin hetkessä väsätyn oloinen juoni on laitettu vain tilkkeeksi toimintakohtausten pakolliseksi vastapainoksi. Tässä juoni on tavallistakin valjumpi ja kerrassaan tahattoman koominen. Kaikkia sen aukkoja tai ihmeellisyyksiä on kai pienimielistä mennä osoittelemaan mutta onneksi Jet Lin suorittama ’kultainen sade’ Jackie Chanin päälle on edes oikeasti hauskanpuoleinen kohtaus. Onko siinä jotain kuvaannollista?

Itämaissa pitäisi asua suuri viisaus ja älykkyys. Sitä minä olen aina ihmetellyt, että mitenhän se näkyy näissä kungfu-pätkissä? Onko suurta älykkyyttä lyödä miekalla kaikkea mikä liikkuu? Tai kertoa väkivaltaisuudessaan vastenmielisiä satuja? Onhan Kahteen Mestariinkin ympätty jotain opetuksentynkää kuten se, että kukaan ei ole seppä syntyessään tai että voima lähtee syvältä itsestä mutta pääasia on että miestä kaatuu. Ilman päiden lentelyä ja verilöylyä tämä olisi täysin lasten satu. Sen taistelukoreografioiden ulkopuolinen anti jää täysin nollaksi. Herrat Chan ja Jet eivät saa näistä(kään) rooleista Oscar-ehdokkuuksia mutta olisivat nyt herrantähden puhuneet edes keskenään kiinaa edes jonkinlaisen uskottavuuden ylläpitämiseksi. Mekin täällä suomessa puhumme toki toisillemme englantia ihan vaan huviksemme.

Joku kai tästäkin tykkää, eikä siinä mitään, omat omituisuutensahan meillä kaikilla. Mutta nöyrimmät anteeksipyyntöni kungfu-nörtit ja Kiina-friikit, itse en vain onnistunut löytämään tästä mitään. Ainoa elokuvan nostattama tunne on syvä kismitys siitä, että tähän joutavuuteen vierähti 105 minuuttia, jotka olisi voinut käyttää johonkin hyödylliseen. Onneksi extroissa ei lisäkidutusta ole enempää kuin parin trailerin verran.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Lionsgate, 2008

Traileri: