STOP THE PRESS!

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta – 70’s-kiertue

Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan 70s-megakiertueTampere-talo su 26.8.2018
Kappaleet: We Will Rock You, Stayin’ Alive, Dust in the Wind, Bohemian Rhapsody, He Ain’t Heavy He’s My Brother, Relight My Fire, Superstition, Sunny, Don’t Stop ’Til You Get Enough, The Abba Medley, Boogie Wonderland, Heart of Glass, Evil Woman, Stairway to Heaven, Piano Man, Dance With Me George (Chopin’s Plea), I Was Made for Lovin’ You, Could It Be Magic, Born to Run, Up Around the Bend, Highway to Hell. Encorena: Paranoid, Burn
Solistit: Joni Hartikainen, Ville Haliseva, Antti Honkanen, Ville Karhi, Veera-Selina Lajoma, Kati Narvanmaa, Hanna Lehmonen, Emma Mesiä, Julius Suominen
Arvio: 4,5/5

Viime vuonna puolustusvoimien varusmiessoittokunta kiersi konserttikiertueellaan kasarimusiikin kanssa. Tänä vuonna puolestaan orkesteri oli tehnyt aikamatkan aiemmasta vuosikymmenen taaksepäin eli seitsemänkymmentäluvulle. Tämä lähes kaksi ja puolituntinen konsertti tarjosi hyvän kattauksen tuon ajan hiteistä ja parista pienestä helmestäkin. Konsertin käynnisti Queen -yhtyeen rokkaava We Will Rock You ja siitä päästiin hyvin sujuvasti Bee Geesin discohumppaan Stayin’ Alive. Tunteikkaimpia paloja olivat sitten The Holliesin He Ain’t Heavy He’s My Brother ja Bobby Hebbin 60-luvulla tekemä, mutta 70-luvulla Boney M:n koveroima Sunny. Vauhdista pitivät ensimmäisellä puolella huolta Dan Harmanin alunperin tekemä ja 90-luvulla Take Thatin hitiksi tulkitsema Relight My Fire sekä Steve Wonderin Superstition ja ensimmäisen puoliskon kruunasi taidokkaasti tulkittu Abba-sikermä.

Toinen puoliaika käynnistyi Earth, Wind & Firen tanssijalkaa vipattavalla Boogie Wonderlandilla ja siitä siirryttiin Blondien yhteen suurimmista hiteistä, Heart of Glass. Muutama vähemmän kuultu kappalekin tuli tällä osuudella kuultua. Ambrosian progekappale Dance With Me George (Chopin’s Plea) oli mielenkiintoinen yllätys lähes puhkisoitettuhin hitteihin nähden ja siirappisaundien takuumiehen Barry Manilown hitti Could It Be Magic tarjosi toisen pienen erikoisuuden. Lisäksi mukana oli myös tanakampaa rokkia, kuten ELOn Evil Woman ja Kissin I Was Made for Lovin’ You. Eikä unohtaa sovi konsertin virallisen osuuden päättänyttä AC/DC-klassikkoa Highway to Hell. Eikä toinen encore-kappaleista ainakaan yllättänyt, kun ensimmäiset soinnut Black Sabbathin Paranoidista kajahtivat Tampere-talon suuressa salissa ilmaan. Konsertin täydellisenä päätöksenä soittokunta vetäisi vielä Deep Purplen Burn -kappaleen.

Konsertti oli juuri sitä mitä odotinkin. Suurimmaksi osaksi tuttua ja turvallista 70-luvun musiikkia lähes tutunlaisilla sovituksilla, mutta se korvaantui huikealla innolla ja ison bändin voimalla. Olisin kappalevalintoihin toivonut enemmän omaperäisyyttä, mutta hyvä kuitenkin näin, sillä isolle yleisölle tämä konsertti onkin tehty. Huikeita ovat myös nämä solistit. Monet kappaleista kuulostivat melkein paremmilta kuin alkuperäiset esitykset. Esimerkiksi Stayin’ Aliven esittäneet Ville Karhi ja Veera-Selina Lajoma saavat kappaleeseen uutta puhtia kuitenkaan alkuperäistä tunnelmaa hukkaamatta. Heart of Glassin esittänyt Kati Narvanmaa teki hyvinkin debbieharrymaisen tulkinnan ja Antti Honkanen springteenimäisen Born to Run -esityksen. Eikä missään nimessä pidä unohtaa konsertin virallisen osuuden päättänytta Highway to Helliä, jonka Lajomaa kajauttaa melko suvereenisti ilmoille.

Kokonaisuutena tämä 70’s -kiertue on erinomainen jatkumo edellisille puolustusvoimien varusmiessoittokunnan vuosikymmenien hittikiertueille. Tässä jos missään on oikeaa pelimannihenkeä isossa kaavassa ja kaikki tehdään itse valaistuksesta äänitarkkailuun saakka. Siksi tätä onkin ilo katsella ja kuunnella, kun onhan kyseessä tyylikästä ”käsintehtyä” musisointia kautta linjan.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net