STOP THE PRESS!

Teatterikesän superjatkot Skotlannissa

Lento- ja levybisneksestä tuttu Virgin on lennähtänyt myös Fringen takapiruksi.

Lento- ja levybisneksestä tuttu Virgin on lennähtänyt myös Fringen takapiruksi.

Teksti ja kuvat: Jussi Tuominen

Yhtaikaa 50 vuotiaan Tampereen teatterikesän kanssa starttasi elokuussa sitä 21 vuotta vanhempi Edinburgh Festival Fringe. Mutta kun Tampere hiljeni viikossa, esitteli isoveli Skotlannissa kolme viikkoa putkeen standupia, sketsipaketteja, komediaa, lastennäytöksiä, sirkusta, tanssiteoksia sekä monen sortin musiikkiviihdettä kupleteista kabareeseen ja musikaaleista oopperaan.

Tupsahdin festivaalin keskelle pythonveteraani John Cleesen Camilla tyttären aloittaessa oman, melko keskinkertaisen standup- eli lavaseisontaesityksensä. Viitisentoista vuotta alalla viihtyneen koomikon terävin heitto osui omaan lähipiiriin tuolloin yli 60-vuotiaan isäpapan mentyä neljännen kerran naimisiin tyttärensä Camillan ikäisen mallin kanssa.

– Saatiin perheeseen uusi lapsi.

Cleesen komediasarjan Pitkän Jussin majatalo ruokasalikohtauksista oli muokattu farssi Faulty Towers Dining Experience. Lipun hintaan kuului kolmen ruokalajin illallinen, joka nautittiin paikallisen loistohotellin ravintolasalissa. Sarjassaan isäntänä toimineen Basil Faultyn (Cleese) roolissa David Tremaine oli hämmästyttävän aito ja uskollinen esikuvalleen niin pitkänhuiskean hahmon, äänen kuin ilmiömäisen ruumiinkielenkin osalta. Myös Sybil Faultya esittänyt Rebecca Norris ja Phillip Oakland espanjalaisena tarjoilija Manuelina olivat taitavasti omaksuneet tv- esikuviensa maneerit, tauottomana pulppuavan puheen ja kökköenglannin. Aivan kuten näytelmä menee pieleen Tampereen Teatterissa, meni tämäkin illallinen kutkuttavasti poskelleen. Harvemmin on tullut keskeytetyksi ruokailua toistuvien naurunpurkausten vuoksi.

Oaklandilla oli Fringessä myös oma soolo, lapsille suunnattu kokkikohellus Signor Baffo’s Restaurant.

Fringen suosikkiteema oli tietenkin muuan presidentti, jota parodioivat muun muassa vuoteen 2020 sijoitettu Trump The Musical, vuodessa 2030 seikkaileva musikaali Trump’d sekä maailmanloppukomedia TrumpAgeddon, musikaaliparodia Thrones, shakespearversio Trump Lear sekä ilmestyskirjarevyy American Apocalypse Now, puhumattakaan kymmenien lavaseisojien herjoista.

Yksi monista fake Trumpeista ääntenkalastelussa festivaalikadulla. Kuva: Jussi Tuominen

Yksi monista fake Trumpeista ääntenkalastelussa festivaalikadulla.

Valintani oli Trump The Musical. Mitenkään huonoksi sitä ei kehtaa sanoa, mutta tuplasti paremman Putin-Trump parivaljakon tekevät imitaattorit Jukka Laaksonen ja Juha Laitila omalla Finnvitsit-revyykiertueellaan.

Ei ollut yllätys brexitinkään esilläolo: Brexit, Brexit Stage Left, Brexit The Musical, Bollywood and Birmingham to Berlin and Brexit. Minua ei kuitenkaan brexityttänyt.

Edellisiltä Fringen keikoiltani tuttu kirjailija-näyttelijä Pip Utton oli nyt tuonut alzheimerista kertovan monologinsa And Before I Forget I Love You I Love You. Se alkaa päähenkilön muistopuheella tautia sairastaneen vaimon hautajaisissa. Tilanne vaihtuu kuvaukseen miehen itsensä vaipumisesta samaiseen tautiin, ja esitys päättyy hänen hautajaisissaan isälle muistopuhetta pitävään aikamiespoikaan. Tummasta aiheesta huolimatta Utton onnistui luomaan katsomoon turvallisen, jopa positiivisen ilmapiirin. Viisi tähteä paikallisen lehden arviossa.

Uttonin Hitler-monologia Adolf on Suomessa esittänyt Esko Roine Kellariteatterissa ja kaksoismonologia Päätös Asko Sahlman Q-teatterissa.

Viikossa näkemästäni 22 esityksestä (kolme jätin kesken) parhaat osuivat viimeiseen päivään. Sen aloitti humoristisen valloittava Bark! The Musical… How the Little Dog Found His Voice. Omaa haukkumistyyliään etsivä pikkukoira sai viiden varttuneemman hurtan kanssa tälläisen koirakammoisenkin vaarin sydämen sulamaan. Pelkän pianon säestyksellä koiralauma liikkui upeasti rapista rokkiin ja gospelkuorosta huikeaan ooppera-aariaan. Melodiat olivat tarttuvia ja koko juttu sai unohtamaan Webberin kujakissat vaikka näitä koiria ei ollut edes yritetty karvoittaa ja hännittää.

Musiikkiteatteria vaikuttavimmillaan oli myös vakavampi That Bastard Brecht. Se toi esiin Brecht- perkeleen lisäksi Lotte Lenyan, Kurt Weilin sekä kolmetoista muuta kabareevelhon lähipiiriläistä. Faktoihin nojaten tarina paljasti Bertolt Brechtin olleen laskelmoiva kahden herran palvelija, sekä kommunistien että natsien. Aidontuntuiseen kurtweillhenkiseen tyyliin sävellettyjä lauluja säesti taitava sekstetti. Mitä saisikaan TTT tästä aikaan!

Viikon pisimmät palleakrampit aiheutti kuitenkin supisuomalainen Ismo Leikola. Hänen hillittömän hallitulla aksenttienglannilla pudottelemansa huomiot suomalaisesta kielipäästä saivat täpötäyden katsomon ulvomaan naurusta. Parin vuoden takainen maailman hauskimman titteli oli siis kaikkea muuta kuin fake news.

Australialais-suomalainen sauna.

Australialais-suomalainen sauna.

Harmitttavasti jäi näkemättä australialainen The Sauna,tarina vanhasta naisesta, jonka elämänkulkua johdattelee ’suomalainen myyttinen olio, saunatonttu’.

Minulle tuntemattomaksi jäänyt raati valitsi Fringen parhaaksi vitsiksi liverpoolilaisen Adam Rowen tokaisun
– Työvoimatoimiston virkailijalla on hermostuttava työ, hän kun tietää, että potkut saatuaankn hänen on palattava työpaikalleen.

Faktat:

Edinburgh Festival Fringe, perustettu 1947 Esityspaikkoja 317
Kaikkiaan 3 548 eri esitystä
Näistä ensiesityksiä 1 937

Esitysten yhteismäärä 56 796
Näistä ilmaisesityksiä 697
Osallistujamaita 51
Samaan aikaan Edinburghin linnan pihalla sotilasmusiikkitapahtuma Royal Edinburgh Military Tattoo