STOP THE PRESS!

Lucky Luke – lähde länteen! (Tous à l´Ouest: Une aventure de Lucky Luke)

Lucky Luke – lähde länteen! (Tous à l´Ouest: Une aventure de Lucky Luke) Ohjaus: Olivier Jean-Marie
Käsikirjoitus: Olivier Jean-Marie, Charles Vaucelle, Hugo Gittard
Tuotanto: Marc du Pontavice
Pääosissa: ääninä Lambert Wilson, Clovis Cornillac, Francois Morel, Adrien Antoine, Edgar Givry
Arvio: 3/5

Lucky Luke, tuo vanha nopsakäsi, on tehnyt paluun animaation muodossa. Varjoaan nopeampi vetäjä seikkailee pääosassa klassikkoalbumiin Vankkurikaravaani perustuvassa ranskalaiselokuvassa. Elokuva on tehty kalliilla rahnalla ja isolla melulla. Ohjaaja Olivier Jean-Marie ei ole aiemmin kokopitkää animaatiota sompaillut, joten siihen nähden homma on kyllä ihan hyvin hanskassa.

Itse tarinassa kaiken pahan alku ja juuri ovat tietenkin Daltonit, nuo valkokankaan Koistisen veljekset. Nelikko aiheuttaa huolta ja pöyristystä sekoilemalla ja karkailemalla minkä ehtivät. Pankkiryöstön jälkipöllyissä poitsut piilottavat raha-aarteen kiinnijäämisen pelossa vankkureihin, joiden seuraksi yön aikana ilmaantuu pahaksi onneksi liuta samanmoisia. Ja nämä kuuluvat vieläpä vaeltajaporukalle, joiden määränpää on tuntematon Kalifornia. No eihän siinä auta kuin massit kuitatakseen liittyä joukkoon tummaan. Kukapa muukaan siellä matkanjohtajana huseeraa kuin hra. Luke itte. Hän pitää Daltonit kurissa ja nuhteessa näiden vastustelusta huolimatta. Lisää harmia tuo luikuri tonttivälittäjä, jolla on omat keinonsa estää porukan pääsy luvatuille seuduille. Eikä Rantanplankaan nyt aina niin kotiinpäin vedä…

Elokuvaa mainostetaan tehdyn Chuck Jonesin hengessä. Niin onkin. Liikkeet ovat isoja ja huumori jossain määrin fyysistä. Jotkut gägit on anastettu suoraan esimerkiksi Kelju Kojootin maantiekiitäjäjahdista, mikä on vähän banaalia. Ihan niin tiukasti ei tarvitsisi esikuvaa matkia. Muutenkin meno on leikkiräjähdyksineen ja absurdeine käänteineen kuin 50-luvun pätkiksistä, tosin 2000-luvun tekniikalla toteutettuna. Animoinnista tulee mieleen myös Ren & Stimpy- klassikkosarja. Mutta kyllä minä ainakin noita edellä mainittuja ennemmin katselen kuin tätä. Tuntuu, että yritys ja hyvä tahto on ollut isompaa kuin mihin ollaan sitten lopulta päädytty. Muutamat irtovitsit toimivat kyllä mutta vastaavasti suurin osa taas ei. Ja missä hitossa on legendabiisi ”I’m a poor lonesome cowboy…”?

Tässä ei periaatteessa ole mitään pahaa, mitä ei perheen pienimmätkin voisi katsella mutta onhan jälki aika riehuvaa. Pelottanee siis se ihan pikkuisimpia. Moni vitseistäkin mennee yli ymmärryksen. Lapset onkin turvallisempaa ja perinteisempää tutustuttaa lännenmiesten maailmaan 20 vuotta sitten tehdyllä piirrossarjalla, joka Suomessakin pyöri. Sitä muistan itsekin selanneeni kyllästymiseen asti. Tässä uusioversiossakin parasta antia on toki Lucky Luken uskollisen ratsun Jolly Jumperin kyyninen katsomus. Myös Joe Daltonin tavaton hermoheikkous naurattaa hetken mutta ei enää sitten, kun siitä on otettu liikaa irti. Itse Lucky Luke on tehty vähän puisevaksi hahmoksi, ei edes cooliksi vaan jotenkin tylsäksi. Ehkä rauhoittava vastavoima on toisaalta tarpeenkin melskaavien sivuhahmojen rinnalla. Ja vaikka onneksi suomenkielinen dubbaus nyt ainakin loistaa poissaolollaan niin kyllähän tuo hämää, että intiaaneja myöten koko lössi parlez francais…

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by PanVision, 2009

Traileri: