STOP THE PRESS!

Don McLean

Don McLean

Kuva: Keith Perry

Tampere-talo pe 20.10.2018
Kappalelista: 1. So Doggone Lonesom, 2 Everyday, 3. Crossroads, 4. Winterwood, 5. Tulsa Time, 6. Deep in the Heart of Texas, 7. And I Love You So, 8. Botanical Gardens, 9. The Lucky Guy, 10. Rock ’n’ Roll Your Baby, 11. Uncle Sam Says, 12. I’m Gonna Move to the Outskirts of Town, 13. Hide nor Hair, 14. Empty Chairs, 15. Jerusalem, 16. Vincent, 17. Folsom Prison Blues, 18. American Pie, 19 . Got the Bull by the Horns
Yhtye: Don McLean (laulu ja kitara), Tony Migliore (piano, kosketinsoittimet), Jerry Kroon (rummut), Carl ’Vip’ Vipperman (kitara), Brad Albin (basso)

Arvio: 4,5/5

Nuori laulaja-lauluntekijä Don McLean oli ehtinyt saada monelta levy-yhtiöltä pakit 70-luvun taitteessa. Sekös alkoi musertamaan nuorukaisen unelmaa  esikoisalbumista. Lopulta hän pääsi levyttämään ja ”Tapestry” -albumista lohkaistusta singlestä ”Castles in the Sky” muodostui pienoinen hitti, joka loi miehelle toivoa mahdollisuuksista musiikkibisneksessä. Pian hän pääsikin isomman levy-yhtiön pakeille ja syntyi legendaarinen albumi ”American Pie” (1971), jonka nimikkobiisi nosti miehen listojen kärkeen eri puolilla maailmaa. Lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin mies saapui esiintymään myös Tampere-taloon. Vaikka hänen edellisestä Suomen keikastaan onkin kulunut kuutisen vuotta, niin aiemmin hän ei ole esiintynyt Helsingin ulkopuolella. Joten siinä mielessä mukava homma, että Tampere-talo oli saanut hänet esiintymään talon intiimiin pieneen saliin.

Konsertti käynnistyi täsmälleen lipussa ilmoitettuun kellonaikaan. Lavalle saapui aluksi miehen nelihenkinen taustabändi, mutta pian saapui myös maestro itsekin. Kun mies tarttui akustiseen kitaraan muiden hoitaen muut soittimet, tulee miehen olemuksesta mieleen Johnny Cashin ja Elvis Presleyn sekoitus, mutta kuitenkin tyylikkäästi vanhan liiton tyylillä. Ei siis mikään ihme, että konsertin käynnistäää juuri Cashin kappale ”So Doggone Lonesome”. Kappaleiden välillä mies hieman turisi kappaleista ja kertoi jopa, ettei heidän keikoillaan ole sama setti kappaleita, vaan jokainen on täysin omanlaisensa. Tällä kertaa lähes puolet setistä oli muiden tuotantoa kuin herran itsensä, mutta biisit soveltuivat kokonaisuuteen erinomaisesti. Konsertin toiseksi viimeisenä kappaleena kuultiin se miehen tunnetuin hitti, American Pie, joka kuulosti ensi kertaa livenä kuultuani jopa entistäkin syvällisemmältä kuin aiemmin levyltä. Nämä ovat tietenkin fiiliskysymyksiä, mutta sen verran vahva esitys oli, että nostalgian tippa meinasi tulla silmään.

73-vuotias McLean osoitti olevansa yhä vireä muusikko, vaikka suurimpien hittien ajat ovatkin jo taakse jäänyttä elämää. Msiikki kulkee yhä taidokkaasti. Hän, yhdessä loistavan kokoonpanonsa kanssa saivat tunnelman kattoon, eikä turhia kikkailuja tarvittu. Tampere-talon pieni sali tarjosi todella intiimin fiiliksen. Jopa kymmeneneltä riviltä kuuntelijasta tuntui, kuin olisi ollut pienellä ’klubikeikalla’.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net