STOP THE PRESS!

Museo Milavidan talvinäyttely Jäljet lumessa avautuu perjantaina Tampereella

Museo Milavidassa Näsilinnassa 16.11.2018 avautuva Jäljet lumessa – talvinen kenkäkavalkadi -näyttely esittelee jalkineratkaisuja eri vuosikymmeniltä nostalgisessa hengessä. Suomen pakkasista loskakeleihin vaihteleva talvisää on asettanut omat vaatimuksensa jalkineille, mutta se on myös tarjonnut liukkaita kelejä talviseen ilonpitoon lumella ja jäällä.

Luminen talvi – Suomen ilmaston rikkaus 

Talvi on Suomen vuodenajoista pisin. Se alkaa, kun vuorokauden keskilämpö laskee pysyvästi pakkasen puolelle. Tampereella talvi kestää keskimäärin neljä kuukautta, marraskuun lopulta maaliskuun lopulle. Lumipeite on toinen talven merkki. Pysyvä lumi sataa täällä keskimäärin joulukuun puolivälissä ja sulaa pois huhtikuun alkuun mennessä. Paksuimmillaan kinokset ovat maaliskuussa, vajaat 30 senttimetriä. Talvi ei kuitenkaan ole pelkkää pakkasen pauketta, vaan suojasäät ovat tavallisia. Ilmatieteenlaitoksen tutkimukset osoittavat, että talvi-ilmastomme on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut leudommaksi.

Lämpimät talvijalkineet – kenkäheinistä gore-texiin 

Jalkineita tehtiin kotona aina 1800–1900-luvun vaihteeseen saakka. Suutarilla teetettiin vaativan työn jalkineet, kuten miesten saappaat. Naiset ja lapset pärjäsivät kotipiirissä kesät talvet vaatimattomammin varustettuina – jopa kenkäheinällä tai jalkarätein tilkityissä virsuissa. Suomalaiset pieksut olivat lähes vesitiiviit ja soveltuivat hyvin talviliikkumiseen. Miehet käyttivät ulkotöissä pieksuja ja nahkasaappaita ympäri vuoden. Talvella jalkineiden lämpimyyttä parannettiin kenkäheinin, jalkarätein ja villasukin. Sukkia ja säärystimiä käytettiin myös kengän päällä. Kaupungissa kenkien päälle saatettiin vetää kalossit tai päällyskengät. Ne pitivät jalat kuivina ja suojasivat myös nilkkaa lumelta.

Talven yleiskenkinä palvelivat pitkään matalavartiset ”monomaiset” nahkakengät. Lämminvuoriset talvijalkineet tulivat markkinoille vasta 1950-luvulla. Suomalainen kenkäteollisuus alkoi tuolloin erikoistua talvijalkineisiin, niiden lämpö- ja pito-ominaisuuksien kehittämiseen. Nykyisin vaihtelevat talviolosuhteet vaativat kenkäteknologialta uudenlaisia ratkaisuja. Pelkästään käytännöllisyyden ehdoilla ei talveen kuitenkaan ole varustauduttu, vaan myös muoti on ohjannut kenkävalintoja kautta vuosikymmenten. Elämäntavan modernisoituminen, etenkin autoistuminen, on muuttanut suhtautumistamme talveen.

Yli hankien, latuja lasketellen 

Eränkävijä pääsi kokemaan pyydyksiään talvisin vain hiihtämällä. Luontaiselinkeinojen hiipuessa suksien merkitys väheni, mutta 1800-luvun lopulla ne nousivat jälleen arvoonsa – urheiluvälineinä. Suksien mallit vaihtelivat käyttötarkoituksen mukaan. Aluksi suksissa oli nahasta tai vitsaksista tehdyt siteet eli mäystimet, joihin sopivat kaikenlaiset jalkineet. 1920-luvulla murtomaahiihto ja hiihtokilpailut yleistyivät. Ne edellyttivät suksen kiinnitykseltä uudenlaista pitävyyttä. Markkinoille tulivat metallisiteet, ns. ”rotanloukut”. Samaan aikaan syntyivät erityiset hiihtoon tarkoitetut vahvapohjaiset ja leveäreunaiset jalkineet. Mono pysyi perusratkaisultaan muuttumattomana aina 1980-luvulle saakka, jolloin uudenlaiset kärkisiteet ja monojen kärkirakenteet yleistyivät luisteluhiihdon myötä.

Jäällä liukumisen riemua 

Luistelusta tuli 1700–1800-luvun taitteessa suosittu liikuntalaji Länsi- ja Pohjois-Euroopassa. Luistelu siirtyi luonnonjäiltä auratuille luistinradoille, ja jäällä liukumisen riemusta syntyi useita urheilulajeja taitoluistelusta jääkiekkoon. Vanhimmat luistimet olivat kenkään kiinnitettäviä luu- tai metalliteriä. 1800-luvulla kehitettiin luistimet, joissa terät kiinnitettiin kenkään kannasta ruuveilla ja kärjestä puristinmekanismilla. Näistä tunnetuimpia olivat ns. nurmikset. Ensimmäisenä terä ja jalkine yhdistettiin kiinteästi pikaluistimissa. Kaunoluistimet kehitettiin kuvioluisteluun, mutta niistä tuli myös naisten yleisluistimet. Miesten käyttöön vakiintuivat jääpallo- ja kiekkopeleihin suunnitellut ”hokkarit”.

**

Pieksuja ja tallukkaita, monoja ja varsikenkiä, saappaita ja saapikkaita, huopikkaita ja kuukenkiä – löytyyköhän katselmuksesta sinun nuoruuden suosikkisi tai lapsuuden inhokkisi? Tervetuloa talviseen tunnelmaan ihailemaan kenkämaailman arjen sankareita ja muodikkaita kaunottaria!

Näyttelyelämystä täydentävät reippaat talvilaulut ja 1950-luvun mainosjulisteet.

Jäljet lumessa on esillä Museo Milavidassa 16.11.2018–24.3.2019