STOP THE PRESS!

I’m Not Running

I'm Not Running
Siân Brooke ja Alex Hassell. Kuva: Mark Douet

Taltiointi: Lyttelton Theatre, Lontoo 31.1.2019
Näytelmä: David Hare
Ohjaus: Neil Armfield
Rooleissa: Siân Brooke, Alex Hassell, Owen Findlay, Harry Long, Joshua McGuire, Amaka Okafor, Roisin Rae, Liza Sadovy, Nadia Williams, Brigid Zengeni

Arvio: 3,5/5

Lääkäriharjoittelijana työskentelevä Pauline Gibson on päättänyt antaa kasvonsa kampanjalle, jonka tarkoituksena on pelastaa kotisairaala lakkautusuhalta. Hänet valitaan kansanedustajaksi parlamenttiin, jossa hän kohtaa entisen poikaystävänsä Jack Gouldin (Hassell), joka puolestaan haluaa kohota puolueen puheenjohtajaksi. Kun hän kohtaa omalla urallaan hieman hapuilevan Paulinen, hän pyrkii kaikin tavoin estämään tämän etenemisen itsensä havittelemaan virkaan. Nyt epäröivän nuoren naisen on tehtävä päätös siitä, onko hänellä tarpeeksi vahva tahto johtaa puoluetta.

Lähes 50 vuoden uran näytelmä-, elokuva- ja televisiokäsikirjoittajana toiminut Hare on ehtinyt kirjoittamaan monenlaista tekstiä eri formaatteihin. Niissä on käsitelty ihmissuhteita yhteiskunnallisia teemoja niihin sekoittaen. Eikä siihen poikkeusta tee tämä tuorein teos, I’m Not Running. Sen tarkoitus on herättää katsoja ymmärtämään, kuinka vaikeaa naisen on päästä johtoasemaan ja kuinka miehet voivat vähättelemällä aiheuttaa naiselle henkistä painetta, joka voi pahimmillaan aiheuttaa romahduksen.

Vaikka aihe onkin tärkeä ja ajatuksia herättävä sekä näyttelijäsuoritukset lähes kautta linjan toimivia, niin jokin kuitenkin tässä esityksestä tökki: pääosaa esittävä Brooke. En tiedä onko hänelle kirjoitettu hieman itkumaisen lannistuva rooli, vai johtuuko se ohjauksta, mutta minusta tuntui kuin hahmo olisi koko ajan ollut purskahtamassa itkuun. Se vie hahmolta sitä tietynlaista taistelutahtoa, jota vasta loppupuolella tulee mukaan. Silti näytelmä on mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu, joten se ansaitsee kuitenkin tuon kolmen ja puolen tähden verran.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net