STOP THE PRESS!

Gran Torino

Gran Torino Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Nick Schenk
Tuotanto: Clint Eastwood, Bill Gerber, Robert Lorenz
Pääosissa: Clint Eastwood, Christopher Carley, Bee Wang, Ahney Her, Brian Haley, Geraldine Hughes, Dreama Walker
Arvio: 5/5

Clint Eastwood on noussut b-luokan westernien näyttelijästä loistavaksi ohjaajaksi ja aidoksi auteuriksi. Vielä 78-vuotiaana hän vain paranee sekä ohjaajana että näyttelijänä. Eastwood itse on sanonut, että Gran Torino on hänen viimeinen näyttelijäntyönsä, mutta ohjaamista hän aikoo yhä jatkaa. Hyvä niin, sillä Gran Torino on ehkä hänen paras työnsä tähän asti.

Korean sodan veteraani Walt Kowalski (loistava Eastwood, jonka näkemisen arvoinen, kaikkea vihaava ilme on lajinsa valioita) on juuri haudannut vaimonsa, eikä hänellä muutenkaan mene oikein hyvin. Maailma ympärillä on mennyt ihan pilalle, nuoret eivät kunnioita vanhoja, ja oikeat arvot on yleensäkin heitetty romukoppaan. Naapurustoon on muuttanut eri värisiä ihmisiä ja etniset jengit harjoittavat väkivaltaista terroria. Kowalskin hermo kiristyy vielä pahemmin, kun viereiseen taloon muuttaa hmuongeja Kaakkois-Aasiasta, niitä samoja ihmisiä joita Kowalski aikoinaan Koreassa tappoi. Lopullisesti hermot ovat sitten mennä, kun hänen rakkaudella vaalimansa auto, uuden veroinen Gran Torino -72 yritetään varastaa. On tullut aika kaivaa aseet komerosta. Vastentahtoisesti Kowalski päätyy kuitenkin pelastamaan naapurin pojan, Thaon (Bee Wang) jengiläisten kynsistä, ja heidän välilleen syntyy eräänlainen isä-poika –suhde. Kowalski opettaa Thaolle omia arvojaan ja oppii itsekin jotain. Kulmakunnan jengit eivät silti katoa minnekään.

Kowalski on muinaisjäänne ajalta, jolloin mies teki, mitä miehen oli tehtävä, ajalta jolloin asialliset hommat hoidettiin eikä kyllä muutenkaan oltu kuin Ellun kanat. Eastwoodin elokuva ei silti pysähdy haikailemaan menneiden parempien aikojen perään. Ajat nyt ovat muuttuneet ja sillä selvä. Jotain hyvää menneiden aikojen arvoissa silti oli. Näitä arvoja elokuvassa symboloi Kowalskin auto, uudenveroisessa kunnossa oleva Gran Torino, joka lopulta siirtyy vähän yllättävällekin taholle. Eastwoodille arvojen kova ydin koostuu humaanisuudesta, ihmisten keskinäisestä kunnioituksesta. Eastwood tuo humaanin paatoksensa esille taitavasti, vailla vähääkään paatoksellisuutta. Elokuvan lopun westerneistä tuttu showdown-tilanne ratkeaa eri lailla kuin voisi kuvitella, ja Kowalskista kasvaa eräänlainen Jeesus-hahmo, mikä Eastwoodia vähääkään huonomman tekijän toteuttamana voisi olla jo hiukan liikaa. Vaan ei Eastwoodilla. Gran Torino on erinomainen, kaunis ja ehyt elokuva.

Ekstroissa elokuvan tekijät muistelevat ensimmäisiä autojaan ja kertoilevat unelmiensa autoista. Lisäksi käväistään -50 ja 60 –lukujen autojen harrastajien tapaamisessa. Vähän olisi ekstrojen kanssa voinut yrittää, kun näin hienosta elokuvasta on kyse.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Warner Bros, 2008

Traileri: