STOP THE PRESS!

Risto Räppääjä ja villi kone

Risto Räppääjä ja Villi kone
Kuva: Peero Lakanen

Tampereen Komediateatteri ti 14.5.2019
Ohjaus ja sovitus: Rauli Jokelin
Käsikirjoitus: Sinikka Nopola, Tiina Nopola
Alkuperäismusiikki: Iiro Rantala
Pukusuunnittelu: Kaisa Savolainen
Koreografiat: Saara Pohjoismäki
Lavastus: Oskari Löytönen
Valosuunnittelu, äänet ja valot esityksissä: Jonna Rautala
Äänisuunnittelu: Janne Pärnänen
Maskeeraussuunnittelu: Riina Vänttinen
Taustanauhat ja laulujen harjoituttaminen: Tony Sikström
Rooleissa: Antti Heinonen, Annika Junno, Jenna Pukkila, Kalle Uurto, Eero Alatalo, Saara Pohjoismäki

Arvio: 4/5

Risto Räppääjän (Heinonen) Rauha-täti (Pukkila) on päättänyt ostaa pojan iloksi tietokoneen, jolla hän pääsee mm. netin ihmeelliseen maailmaan ja ehkä hieman pelailemaankin. Pian kuitenkin kone alkaa viedä pojan mielenkiintoa muista asioista ja Riston paras kaveri Nelli Nuudelipääkin (Junno) on huolissaan kaverinsa touhuista. Kaverusten välille on syntymässä jännitettä, kun Nelli alkaa kiinnostua nuorisoidoli Ville Pyrystä (Alatalo), joka on tulossa lähiaikoina esiintymään heidän kulmilleen. Mutta Riston aika menee tietokoneen parissa sekoittaen pojan ajatusmaailman, kun mukaan liittyy naapurin Lennart (Uurto), on Rauhalla ja Nellillä melkoinen työ saada nämä pois tietokoneen lumosta.

Näytelmä pohjautuu Nopoloiden vuonna 2006 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Tästä on aiemmin tehty teatteriversio mm. Helsingin Kaupunginteatterin lavalle, jossa se nähtiin kymmenisen vuotta sitten. Vaikka kirjan julkaisusta onkin kulunut kolmetoista vuotta, niin tarina sinällään ei ole oikeastaan miksikään muuttunut. Tässä käsitellään sitä, kuinka hallitsematon netin tai tietokoneen käyttö voivat pahimmillaan aiheuttaa ongelmia. Olipa sitten lapsi tai aikuinen.

Näyttelijätyöt ovat kautta linjan ovat todella mainioita ja onnistuneita. Ristoa ja Nelliä esittävät Heinonen ja Junno ovat rooleihinsa nakutettuja, eivätkä Rauha-tätiä ja naapurin Lennartia esittävät Pukkila ja Uurto jää pekkaa pahemmiksi.

Mainioista ohjaustöistään tunnettu Jokelin on sovittanut tarinan sen verran sujuvaksi näyttämölle, että sekä lapsi- että aikuiskatsojat todella nauttivat. Tauon kanssa 80 minuuttia kestäneessä esityksessä aika tuntui hujahtavan kuin siivillään. Vaikka paikoitellen katsojia yritettiin vähän liian helpoilla jutuilla houkutella nauramaan, niin kuitenkaan kokonaisuutta ne eivät onnistuneet pilaamaan.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net