STOP THE PRESS!

Aladdin

Aladdin
Kuva: © 2019 Disney Enterprises, Inc.

Ohjaus: Guy Ritchie
Suomenkielisen version ohjaaja: Antti L.J. Pääkkönen
Käsikirjoitus: John August, Guy Ritchie
Tuotanto: Dan Lin, Jonathan Elrich
Näyttelijät: Mena Massoud, Will Smith, Naomi Scott, Marwan Kenzari

Suomeksi puhutun version tekijät: Jon-Jon Geitel, Joonas Saartamo, Anni Kajos, Antti Lang, Anna Victoria Eriksson, Heikki Sankari, Petri Hanttu
Arvio: 4/5

Elokuva käynnistyy kun isä (Smith) ryhtyy kertomaan lapsillensa satua nuoresta Aladdin-nimisestä pojasta (Massoud), joka on erikoistunut pieniin rötöksiin, lähinnä varkauksiin. Eräänä päivänä Aladdin kohtaa nuoren salaperäisen naisen, jolta hän varastaa käsirenkaan. Palauttaessaan sitä neito paljastuukin prinsessa Jasmineksi (Scott). Poistuessaan palatsista hän joutuu ilkeämielisen suurvisiiri Jafarin (Kenzari) käsittelyyn. Tämä haluaa, että nuorukainen noutaisi syvältä maan alta kauan kadoksissa olleen lampun. Hän ei kerro, että jos sitä hieman hankaa, voi tehdä kolme toivetta, jotka lampussa oleva henki sitten toteuttaa. Pian Aladdinille selviää kuinka vallanhaluinen mies Jafar on ja kuinka hän haluaa päästä sulttaaniksi sulttaanin paikalle. Siksi hänen ja lampun hengen on saatava torpattua tuon ilkimyksen touhu. Siinä sivussa vähän muutakin tapahtuu.

Kun kuulin ensi kertaa, että yhdestä Disney -tuotannon suosikkianimaatioista on tekeillä ns. live-actionelokuva, olin suorastaan järkyttynyt. Oikeastaan siksi, että alkuperäisessä elokuvassa nyt edesmennyt Robin Williams tekee sellaisen roolisuorituksen pelkällä äänellään, ettei sitä oikein kukaan voi ylittää. Kuka sitten oikeastaan voi? No, eipä kukaan. Ei edes tässä elokuvassa lampunhenkeä esittävä Will Smith. Hänen roolisuorituksessaan on pientä kunnianosoitusta Williamsille, mutta kuitenkin hän suoriutuu roolistaan varsin mallikkaasti. Ennen kaikkea räppärinä tunnettu Smith yllätti lauluosuuksissa ja lopputekstien aikaan sitten taas omalla tutulla tyylillään. Eikä hullummat näyttelijävalinnat ole myöskään Aladdinin ja prinsessa Jasminen rooleihin. Sekä Massoud että Scott ovat rooleissaan uskottavia ja heidät on saatu sopivasti näyttämään juuri sellaisilta kuin alkuperäisen animaation hahmot olisi voinut kuvitella luonnollisena. Ikävä kyllä aivan samaa ei voi sanoa suurvisiiri Jafaria esittävästä Kenzarista. Vaikka mies hyvän roolisuorituksen heittääkin, niin jokin puuttui. Se oli pelottavuus. Se mikä teki alkuperäisestä Jafarista pelottavan oli uhkaava ulkonäkö ja kieroileva puhetyyli. Nämä puuttuivat kokonaan tällä kertaa, eikä näin ollen saanut ainakaan meikäläistä säikähtämään. Lieneekö kyse siitä, että tässä tehdään sopivasti pehmeämpää perhe-elokuvaa. Mene ja tiedä, mutta tämä oli kuitenkin pientä miinusta.

Äijämäisen komediallisista brittitoimintaleffoista tunnettu Guy Richie oli alunperin allekirjoittaneelle iso yllätys tämän elokuvan ohjaajaksi. Tuli yksi kysymys heti mieleen: Onnistuuko hän tekemään tästä yhtä viihdyttävää elokuvaa kuin mitä hänen Sherlock Holmesinsa ja Koodinimi U.N.C.L.E. olivat? Viihdyttävä tämä nimenomaan oikeasti on. Richie yhdessä John Augustin ovat onnistuneet yhdistämään alkuperäisen animaatioelokuvan tunnelman uudenlaiseen liveactioniin, jota täydentävät osuvasti Alan Menkenin ja Howard Ashmanin luomat alkuperäiset laulut. Huomasin muuten, että jopa niiden sanoituksia on näemmä paikoitellen hieman muokattu. Onneksi hyvin vähän, ettei pahasti korvaan särissyt. Mukana on myös muutama uusi kappale, joiden taustalla ovat toimineet mm. La La Land -elokuvaan musiikkia tehnyt parivaljakko Benj Pasek ja Justin Paul yhdessä Menkenin kanssa. Yllättävän hyvin myös nuo soveltuivat kokonaisuuteen.

Pienistä puutteista huolimatta Aladdin on näyttävä, yllättävän viihdyttävä ja tarinaltaan toimiva elokuva. En usko, että kovin moni alkuperäisen animaatioelokuvan ystävä kovin pahoin mieltänsä pahoittaa tämän elokuvan katsomisesta.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net