STOP THE PRESS!

Texasin hurjat (Texas Across the River)

Texasin hurjat (Texas Across the River) Ohjaus: Michael Gordon
Käsikirjoitus: Wells Root, Harold Greene, Ben Starr, John Gay
Tuotanto: Harry Keller
Pääosissa: Dean Martin, Alain Delon, Joey Bishop, Rosemary Forsyth, Tina Aumont
Arvio: 3/5

Eipä ole Dean Martinin tähdittämiin elokuviin tullut juurta jaksain tutustuttua mutta nyt kun Teksasin Hurjat vuodelta 1966 pärähtää DVD-päivitettynä kauppain hyllyille, olihan moinenkin sitten tarkistettava. Ainakin roolihahmoja marssitetaan framille solkenaan, mistä kiittäminen lie länkkäri- ja pastissikonkaria Michael Gordonia. Kun tottuu siihen, että uusia hahmoja ei juuri esitellä ja että juoni on kulmikkuudessaan melko tarkkaa seurattavaa, tulee tämän pläjäyksen kanssa ihan hyvin juttuun.

Espanjalainen paroni Don Andrea tulee ihan hieman tappaneeksi kilpakosijansa kuoliaaksi ja siitä alkaa tämän pakomatka. Teksasissa, jossa tämän murhatun kanssa kilvoiteltu kimuli pitäisi jälleen yhyttämän, Don kohtaa salaperäisen mutta suulaan rangerin Sam Hollisin ja tämän intiaaniystävän Kronkin. Hollis tarvitsee taitavaa Donia omiin tarkoituksiinsa ja lähtee johdattamaan kolmikkoa läpi vaarallisen Comanche-intiaanien alueen. Sieltäpä Don löytääkin viehkon intiaanineidon mutta oma morsmaikku Phoebe ilmaantuu kuitenkin paikalle, kuten sovittua. Olepa siinä sitten. Vaan Sam Holliskin on iskenyt silmänsä Phoebeen. Kaksintaisteluja, seikkailua ja sekopäistä hassuttelua tarjoava elokuva loppuu ovelaan temppuun, jonka jälkeen aika moni lähtee tyytyväisnä omille sijoilleen.

60-luvulla tehdyksi elokuvaksi tässä länkkäriparodiassa on yllättävän paljon särmää ja järjetöntä komiikkaa. Viimeksimainittu on lähinnä verbaalista ja siitä vastaavat enimmäkseen Martin Sam Hollisina ja Joey Bishopin esittämä Kronk-inkkari. On sitä huonompaakin läpänheittoa nähty. Välillä Gordonin liian usein harrastamat alleviivaavat välikuvat menevät liian torta på torta- osastolle mutta se kompensoituu komealla kuvauksella ja rennolla meiningillä. Koko elokuva on selkeästi toteutettu kieli poskessa ja turha pompöösiys on siitä kaukana. Siksipä aivan selkeästi tökeröiksi trikkikuviksi tunnistettavat studio-inkkaritkin pistävät miettimään, että onko kyseessä ironia vai ei. Luultavasti kuitenkaan ei.

Alussa tulikin jo sivuttua, että juoni on vähän unettava ja yksi sen ongelmista on, että henkilöitä ei esitellä juuri ollenkaan. Tällaiseen kerrontaan en ainakaan itse ollut osannut varautua laisin. Muutamaan otteeseen tuntuu, kuin katsoisi elokuvasarjan jatko-osaa mutta niin ei kuitenkaan liene. Ainakaan kallista filmiä ei ole tuhlattu turhaan asetelmallisuuteen mutta toisaalta yhtä turhahkoihin taistelu- ja painikohtauksiin sitäkin enemmän. No, länkkäriähän tässä ollaan kyydissä, joten menköön. Varsinaisesti elokuvan etuihin ei kuulu myöskään hieman epäkeskoinen asettelu niin roolihahmojen kuin teknisen osaamisenkin suhteen. Juoni viuhtoo välillä menemään kuin arosusi ja välillä jäädään selittelemään minuuttitolkulla jotain simppeliä tilannetta. Niin ja: 49-vuotias Dean Martin vokottelemassa 23-vuotiasta Rosemary Forsythia on vähän halpa kuvio mutta tuohon maailmanaikaan varmasti moisessa ei ollut mitään ihmeellistä.

Dean Martin on sutkissa vedossa eikä muutakaan näyttelijäkuntaa sovi tuomittavan. Martinin ja Bishopin kemiat toimivat totaalisesti – jopa niin hyvin, että muutamassa kohdassa jompikumpi ei voi välttyä suupielten nykimiseltä. Linden Chiles toikkaroivana Keltaveitsenä vastaa elokuvan slapstick-puolesta ja kylläpä sitä sitten onkin saatu ammennettua riittämiin. Naisroolit eivät ole ihan niin ohuita kuin monissa vastaavissa ajankuvissa mutta eipä Forsyth tai Tina Aumont toisaalta ihan sielua pääse roolihahmoiltaan kankaalle vuodattamaan.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Finnkino, 2009

Traileri: