STOP THE PRESS!

Leijonakuningas (The Lion King)

Lion King
© 2019 Disney Enterprises, Inc. All Rights Reserved.

Ohjaus: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Jeff Nathanson
Tuotanto: Jon Favreau, Jeffrey Silver, Karen Gilchrist
Ääninäyttelijät (alkuperäinen): Donald Glover, Beyoncé Knowles-Carter, Chiwetel Ejiofor, James Earl Jones, Billy Eichner, Seth Rogen
Suomeksi puhuttu versio: Pasi Ruohonen, Aku Laitinen, Lari Halme, Luca Vieri, Joonathan Kettunen, Markus Bäckman, Paula Vesala, Mirella Roininen, Iikka Forss, Satu Silvo

Arvio: 3/5

Jylhämaan kuningaspari Mufasa ja Sarafi saavat pienen poikaleijonan, joka saa nimekseen Simba. Mufasan veli Scar haluaa syrjäyttää veljensä ja nousta kuninkaaksi. Hän ryhtyy yhteistyöhön ilkeämielisten hyeenojen kanssa. Näiden avulla nuori Simba ja tämän ystävä Nala saadaan loukkuun, kunnes isä Mufasa tulee ja pelastaa heidät kiipelistä. Kun Scar ei ensimmäisellä kerralla onnistunut yrityksessään, niin toisella kerralla homma onnistuu. Kun Mufasa onnistuu pelastamassa poikaansa pakenevalta gnulaumalta, hän joutuu itse tuon lauman alle ja kuolee. Tästä Scar syyttää Simbaa ja lähettää tämän kauaksi pois kotoaan, ottaen samalla itselleen valtakunnan haltuun hyeenoiden avustuksella. Tästä alkaa Leijonakuninkaan todellinen kasvutarina.

Kun alkuperäinen Disneyn animaatioelokuva Leijonakuningas ilmestyi 25-vuotta sitten, eivät edes tekijät uskoneet sen suureen menestykseen. Sellainen siitä kuitenkin tuli. Kun yhtiö on päättänyt työstää menestyksekkäistä animaatioelokuvistaan myös ns. live action -versioita, niin luonnollisesti vuosijuhlaa viettävä tarina oli varma päätös tähän kohtaan. No, mikäpä siinä sitten, kun on kerran vauhtiin päästy. Tietenkin epäilys oli ainakin itselläni valtava, koska monet näistä versioista ovat jääneet keskinkertaisiksi tuotoksiksi. Poikkeuksia on – kuten keväällä ensi-iltansa saanut Aladdin.

Viidakkokirjankin uuden version ohjaajanan tunnettu Favreau on astunut liian isoihin saappaisiin tuodakseen tämän suosikkielokuvan ’remakena’ katsojien eteen. Ensinnäkin elokuva on lähes kopio alkuperäisestä animaatiosta ja eikä siihen ole saatu puhallettua kunnolla tarinaan sellaista henkeä, että kokonaisuus tuntuisi jotenkin raikkaammalta. Toki sitä tarjoilee kaunis visuaalinen puoli näyttävineen erikoistehosteineen – mm. leijonat ja niiden liikkeet ovat kauttaaltaan näyttäviä, mutta itse tarinaan ei ole saatu sellaista puhtia, jota alkuperäisessä oli. Jotenkin animaation tyylikkäässä tarinankerronnassa oli jotain sellaista lämpöä ja tyyliä, joka tästä puuttui.

Näin alkuperäiskielisen version, joten kertoilen hieman englanninkielisistä ääninäyttelijöistä. Koska kyseessä on klassikkoelokuvan uusi versio, niin sitä tulee verrattua pakostakin tuohon aiempaan versioon, ne äänet ovat muodostuneet klassikoiksi. Tässä tapauksessa suosittelen unohtamaan nuo alkuperäiset äänet, sillä herranpieksut että muuten tulee pettymään. Mikään oikeastaan ei kunnolla toimi, paitsi Mufasan roolin uudelleen esittävä James Earl Jones, jonka ääni on sen verran matalaksi miksattu (tai ainakin kuulosti esityksessä siltä), ettei samaa poweria ole hänenkään äänessään. Onhan hän toki jo lähes 90-vuotias herra, joten on ihan luonnollista ettei hänen ääntään ole kovin rääkätty. Suurin pettymys oli kuitenkin Scarin ääntä näyttelevä Chiwetel Ejiofor, joka on kuin todellinen varjo Jeremy Ironsin ilkeämieliselle ääninäyttelemiselle. Hän se vasta piru olikin, joten muuten hyvän näyttelijä Ejoforin osuus jää melko laimeaksi.

Lopuksi sitten vielä musiikista. Kuten alkuperäisessä animaatiossa, niin tässäkin musiikista vastaa Hans Zimmer ja lauluista Elton John ja Tim Rice. Zimmer hoitaa hommansa kunnialla läpi ja muutamia uusia kohtauksiin sävellettykä materiaalejakin on – ne toimivat yllättävänkin hyvin. Uusien kappaleiden suhteen mennään hieman metsään. Johnin, Ricen ja Beyoncén yhteinen kappale Spirit on suorastaan mitäänsanomaton, kuten myös lopputekstien aikaan kuultava Johnin esittämä Never Too Late. Onneksi klassikkokappaleet kuullaan sopivasti raikastettuina ja sehän riittää. Elokuva itsessään saa vain kaksi tähteä, mutta komeasta toteutuksesta se saa kolmannen tähtensä. Sen verran kaunista katseltavaa on tarjolla ainakin isolta kankaalta.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net